sunnuntai 17. toukokuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 139 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Katseltuani Neloselta "Sex and the City – Sinkkuelämää" (2008) -leffan, kunhan vain jotain tehdäkseni kun en jaksanut enkä viitsinyt tehdä mitään muuta, lähdin ulos sarastavaan aamuun.

Hämmästyin Katumajärven rannassa, että linnut eivät tuntuneet olleen yöpuulla vaan lokkeja lensi järven yllä. Sorsat uiskentelivat rannassa. Metsästä kuului monien lintujen ääniä. Naapuritalon pihassa ihmisiä istui vielä ulkona grillin ääressä kuin aina kesäisin.

Rantatiellä joka kulkee puiston läpi ei ollut kuitenkaan muita ihmisiä liikkeellä. Käännyttyäni päiväkodin kohdalta kadulle ja kun aloin kulkea Katumantietä pitkin takaisin kotitalolle, huomasin että ihmisiä oli sittenkin liikkeellä kadun molemmin puolin.

Takaani lipui kadun puolivälissä poliisiauto ohi. Poliisit ajavat useita kertoja illan ja yön aikana lähiön läpi. Edelläni kulki mies vahvassa laitamyötäisessä. Sain hänet pian kiinni ja kohdalla huomasin, että hän oli viereisen rapun Pena. Oli tulossa naisystävänsä luota Katuman toisesta päästä.

Juttelimme loppumatkan niitä näitä ja hän jäi vielä ulko-ovelle vähäksi aikaa ennen kuin sitten hyvästelin hänet ja nousin portaat yli omaan asuntooni ja Pena jatkoi tietysti matkaa kotiinsa.

     *     *     *

Ylhäällä asunnossa huomasin, ettei minua väsytä oikeastaaan ollenkaan, joten avasin koneen ja aloin kirjoittaa.

Päivä kului Riihimäellä - ja rankan päivän jälkeen nukuin muutamia tunteja. Olo on hieman haikea, sillä draamakasvatus-ryhmä, joka oli ollut liki vuoden yhdessä hajosi. Mahtava porukka hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, jonka kanssa voisi viettää aikaansa loputtomiin.

Molly mainitsi lähtiessä, että hän on kokoamassa impro-ryhmää. Kenties sen kautta ainakin osa porukasta pysyy vielä yhdessä. Kesäkuun alussa kuitenkin vielä tapaamme. Ryhmän kuopus Helmi on vasta 19-vuotias, ja hänellä ovat lakkiaisjuhlat toukokuun lopulla, ja ainakin pari ryhmäläistä lähtee käymään Raumalla, jossa Helmi asuu. Ehkä käväisen itsekin onnittelemassa häntä, sillä itselläni sattuu olemaan tuolloin lomapäivä.

     *     *     *

Olen oppinut vuoden aikana monenlaisia asioita enemmän kuin aikoihin, niin itsestäni kuin muista. Omat rajat / rajallisuus on tullut usein vastaan, ja omaa kuvaa itsestä on joutunut / saanut tarkentaa. Oikein terveellistä ja terapeuttista.

Mietin jopa 1/2-vakavasti, että teen vielä (ainakin) yhden uran ennen vääjäämätöntä eläköitymistä, johon on sentään vielä vähintäin 10 vuotta ehkä vielä paljon enemmän. Ehkä en tule koskaan niin vanhaksi, että jään laakereilleni - ja itse asiassa tiedän, ettei niin käy! Minusta ei ole pysähtymään paikoilleni.

Jos ei muuta niin kirjoitan, ehkä en kirjoja, mutta jotain. Tällä hetkellä mielessäni on päällimmäisenä draama. Ja miellän draaman / näytelmien kirjoittamisen kirjoittamiseksi jollekin ryhmälle, mikä tietysti vaikuttaa siihen, mitä ja miten kirjoittaa vai kirjoittaako mitään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti