sunnuntai 24. toukokuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 141 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Eilen, kun olin tullut Hämeenlinnan uimallista, jäin katsomaan TV1:ltä Axel Clévenotin koostaman 2-osaisen ranskalaisen dokumenttisarjan "Ensimmäiset eurooppalaiset" (2010)  jälkimmäistä osaa, jossa päästiin meidän lähimpiin esi-isiimme 5 000 vuoden taakse.

Jakso päättyy toteamukseen, että näyttää siltä että kaikilla 700 miljoonalla eurooppalaisella ovat yhteiset juuret, mikä koskee tietysti myös venäläisiä. Tämän luulisi antavan perspektiiviä myös tämän päivän maailmaan. Tai ainakin toivoisi...

     *     *     *

Mietin samaan aikaan sitä, miten osa nykyihmisistä, jotka olivat lähteneet dokumentin mukaan 46 000 eaa Afrikasta, lähtivätkin merenrantoja pitkin toiseen suuntaan itään. Levittäytyminen alkoi jään vetäytyessä vähitellen n. 20 000 eaa kaikkialle ja samaan aikaan nykyihmistä edeltävät ihmislajit, varsinkin neanderthalin ihminen hävisi viimeistään 28 000 eaa Euroopasta.

Kun jääkausi päättyi 12 000 eaa, ensimmäiset ihmiset siirtyivät Aasian puolelta eri keinoin viereiselle Pohjois-Amerikan mantereelle ja alkoivat länsirannikkoa pitkin levittäytyä yhä etelämmäksi. Eli sama prosessi mikä tapahtui Euroopassa tapahtui Uudella mantereella.

Samanlaisia kivikautia kulttuureita syntyi molemmille mantereille - ja kehitys kulki aluksi aikalailla samaa tahtia. Euroopan kehitystä nopeutti eurooppalaisen nykyihmisen sekoittuminen vasta 6 000 eaa Lähi-idästä tulevaan väestöön, joka oli teknologisesti kehittyneempää ja maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittavaa.

     *     *     *

Nyt on mahdollista spekuloida: ilman 6 000 - 5 000 eaa tapahtunutta 'massamuuttoa' länteen kehitys Euroopassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa olisi edennyt samaan tahtiin. Esimerkiksi kirjoitustaito ei olisi kehittynyt eikä maanviljelys- ja karjanhoito olisi saanut yhtä nopeasti sellaista asemaa minkä ne saivat. Samalla tavoin pronssikausi alkoi idän innovaationa n 4 000 eaa.

Toisaalta kehitys Amerikassa ei jäänyt paljonkaan jälkeen kehityksestä Euroopassa. Pohjois-Amerikan intiaanit tosin eivät tunteneet kirjoitustaitoa, mikä ehkä vain liittyi siihen, etteivät ne sitä omassa kulttuurissaan vielä tarvinneet. Tilannehan oli sama kuin Fennoskandiassa.

Metallejakin opittiin käsittelemään Etelä- ja Väli-Amerikassa, ja kultaa mantereella oli paljon, mitä maahan 1400-luvulla tulleet konquistadorit himoitsivat.

     *     *     *

Meksikosta pohjoiseen olevien kymmenien intiaaniheimojen alueella ei kuitenkaan kultaa arvostettu tai sitä ei yksinkertaisesti ollut. Sen sijaan kupari oli yleinen kauppatavara, millä ei taas ollut maahan tulleille eurooppalaisille enää samaa merkitystä.

Kun eurooppalaiset (Englanti, Ranska, Espanja) 1500-luvun lopulla alkoivat valloittaa Pohjois-Amerikkaa, kehityserot teknologiassa tulivat selvästi esiin. Metallista ei tehty käyttöesineitä eikä aseita vaan ainoastaan koruja ja ylellisyysesineitä.

Pohjois-Amerikan intiaanit eivät tunteneet sen kummemmin pyörää (hevonen, härkä, rattaat) kuin Lähi-idästä Eurooppaan levinnyttä rakennustapaa (talot, tiilirakennukset).

Heimojen välillä oli laajojakin liittoja ja niitä syntyi koko ajan lisää, ilmeisesti kieli- ja kulttuurirajojen mukaan. Väestömäärä kasvoi samalla tavalla kuin oli käynyt Euroopassa.

Elämä Pohjois-Amerikassa pääpiirteissään muistutti sitä, millaista elämä oli ollut Euroopassa 5 000 - 4 000 eaa ennen Lähi-idästä tulleita kansanvaelluksia...

Rannikolla asuvat intiaanit harjoittivat yleisesti maanviljelyä ja asuivat osan vuodesta puutarhojensa ja peltojensa vieressä, mutta talviaikana siirryttiin peurojen ja riistaeläinten perässä sisämaahan ja metsiin.

      *     *     *

Euroopassa, jossa asutus alkoi vakiintua 5 000 eaa tietyille paikoille, henkistä kulttuuria hallitsivat tarinat muinaisesta menneisyydestä. Esim. tarinat vedenpaisumuksesta ovat selvästi viittauksia jääkauden jälkeiseen aikaan jolloin merenpinta lyhyessä ajassa nousi yli 100 metriä ja Britannia muuttui saariksi.

Pitkään rinnan eli kaksi kulttuuria: toisaalta metsästäjä-keräilijät ja toisaalta maataloutta harjoittava väestö, jotka vähitellen muodostivat yhden yhtenäisen kultuurin, kun vain maatalous ja karjanhoito olivat enää mahdollisia.

Metsästäjä-keräilijöillä olivat omat tarinansa, joista viimeiset syntyivät jääkauden 12 000 eaa jälkeen, kun populaatiot liikkuvat peuralaumojen mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti