torstai 21. toukokuuta 2015

Donnell: "Pocahontas: intiaaniprinsessa" (1995)

Pocahontas oli kaunis ja nopeaälyinen, lujatahtoinen ja pohjattoman utelias. Hän oli legenda.

Historiallinen rakkaustarina, jonka kirjoittaja Susan Donnell on Pocahontasin jälkeläinen 14. polvessa. Pocahontas on myös 'Walt Disney Picturesin' menestyselokuvan sankaritar. (Takakansi)

     *      *     *

Susan Donnellin "Pocahontas" (1997) on kiinnostava kirja, eikä vähiten siitä syystä, että hänellä on omakohtainen suhde niin Pocahontakseen kuin tämän maailmaan.

14. sukupolvea on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, eikä Donnell kovasta yrittämisestä huolimatta pääse Pocahontaksen mielenmaisemaan sisään. Fyysinen maiseman ja maailman hän on sen sijaan onnistunut onkimaan hienosti esiin, onhan hän itse kotoisin samoilta alueilta tosin 400 vuotta myöhemmin.

Vaikka kirja on lajityypiltään kai lähinnä romanttista viihdettä, sen sisäinen logiikka jaksaa hämmentää. Susan Donnell ilmoittaa kirjan alussa pysyttelevänsä historiallisessa totuudessa, ja kai hän on sitä myös vilpittömästi yrittänyt.

Kirjasta voisi poimia jopa kymmeniä kohtia, jotka ovat niin ristiriitaisia, että en itse ikimaailmassa kehtaisi sellaita kirjoittaa. Mutta jostain ihmeen syystä tämä on mennyt läpi, ihan kustannustoimittajalta lähtien. Uskomatonta!

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että Donnell niin kuin yleensäkään länsimaiset kirjoittajat eivät edes yritä asettua - tai ennemmin heittäytyä - natiivin asemaan vaan he projisoivat koko ajan omia ennakkoluulojaan ja käsityksiään ja asiat alkavat näyttää usein tahattoman koomisilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti