sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Donner: "Kuulustelu" (2009)


"Kuulustelu" (2009) on Jörn Donnerin ohjaama ja Olli Soinion käsikirjoittama lähihistoriallinen elokuva, joka sai ensi-iltansa syyskuussa 2009. Se kertoo desanttina jatkosodassa vangitun Kerttu Nuortevan tarinan. Nuortevaa esittää Minna Haapkylä. Hän sai roolista parhaan naispääosan Jussi-palkinnon.

Ohjaaja Donner itse on sanonut halunneensa tehdä bergmanilaisen elokuvan: luottaa näyttelijöihin ja lähikuvaan. (Wikipedia)

    *     *     *

Donnerista voi olla montaa mieltä, mutta tämä TV-elokuva osoittaa verratonta ammattitaitoa ohjaajana ja historiantajua kertojana. Siinä missä 'Mannerheim' -sarja toisinaan takelteli tässä uskalletaan sukeltaa ihmisten mielen, kielen ja kehon syvyyksiin. Käsikirjoittaja Olli Soiniolla on selvästi oma tärkeä roolinsa tässä elokuvassa. Donner itse olisi tuskin pystynyt yksin samaan. Hän teki sitä mitä parhaiten osasi.

On ansiokasta tarttua niinkin kiisteltyyn ja tunteita kuohuttavaan henkilöön kuin Kerttu Nuorteva oli. Hänhän oli mm. se, jonka takia Hella Wuolijoki virui vuosia vankilassa sota-aikana.

Suhtautuminen näihin naisiin kuvastaa myös sitä, miten kansallisvaltiot toimivat ja mihin ne oikeuttavat itsensä. Hitlerin Saksa ei ollut ainoa fasistinen valtio Euroopassa vaan niitä olivat itse asiassa kaikki sotaa käyvät maat vain siksi, että turvautuivat modernin sotakoneiston käyttöön tilanteessa, jossa aseet olisi tullut riisua kaikilta 1930- ja 1940-luvun Euroopassa ja maailmassa.

Helposti unohtuu, että Suomi todella oli Saksan liittolainen ja siten näiden naisten rauhaa edistävä toiminta on rinnastettavissa esim. Ranskan vastarintaliikkeen toimiin. Suomessa viime vuosina on sen sijaan ihailtu mm. sitä, kun Sofi Oksanen kuvaa lattialautojen alla kärsivää fasistia "Puhdistus" -kirjassa, elokuvassa ja näytelmässä. Sairasta.  Hanna Salaman "Siinä näkijä missä tekijä" (1972) on tänä päivänä täysin unohdettu, missä on kuitenkin tervettä analyysiä sodanvastustajista sota-aikana, mikä Oksaselta täysin puuttuu.

Muita Pohjoismaita on arvosteltu ratkaisuistaan tuona aikana, mutta kaikki keinot ovat sallittuja, kun yritetään estää sotien ja taisteluiden ulottaminen alueelle, jossa oma kansa asustaa. Tässä mielessä Suomen poliittinen johto oli joukko rikollisia, jotka aivan oikein edes yritettiin tuomita sodan jälkeen. Sitä eivät valitettavasti suomalaiset itse - edes historiantutkijat - ole tehneet vielä tähän päivään mennessä.

Suomalainen 2000-luvun äärioikeistolaisuus - ja siihen liittyvä uskonnollisuus - kumpuaa näistä historian kirjoissa, peruskoulussa ym. käsittelemättömistä asioista. Se on sääli, sillä esim. poliittinen vasemmisto ei tule koskaan enää nousemaan ellei se muuta olennaisesti suhtautumistaan sodan- ja rauhankysymyksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti