torstai 7. toukokuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 449 : "Outoja unia ja absurdia teatteria"

Heräsin ehkä 30 minuuttia sitten, aika sekaisena. En tiennyt mitä kello on ja pitkäänkö olin nukkunut. Nukuin koko illan ja yön hyvin katkonaisesti. Ilmeisesti päällä on jonkinlainen lenssu-virus, joka yrittää pukata pintaan.

Näin unta, että olin kummallisissa paikoissa - niin kuin unissa aina ollaan - viimeksi lastenjuhlissa, joissa sammuin (en juopotellut) jonkun perheen saunaan. Kukaan ei piitannut olemassaolostani, vaikka olin nukkunut melkein vuorokauden.

Huomasin ettei minulla ollut kuin housut jalassa ja lähdin etsimään vaatteita. Muistelin missä ne voisivat olla, enkä löytänyt niitä. Perheen lapset ja aikuiset väistelivät minua välinpitämättömästi sanomatta mitään. Lopulta näin jossain kellon. Se oli 21:30 ja minun olisi pitänyt olla kotona jossain aivan muualla jo ties koska. Muut vieraat olivat lähteneet tunteja aiemmin - ja jättäneet minut yksin.

Kuljin hämmennyksissä ympäriinsä ja huomasin, että jostain leikistä päähän oli jäänyt itsetehty kruunu, jonka heitin pois. Vilutti ilman paitaa. Sitten löysin farkut ja t-paidan saunan pukuhuoneesta.

Ja kaikkea muuta mitä en muista. Jossain vaiheessa heräsin.

    *     *      *

Illalla "Jelenan" jälkeen luonnostelin paperille eilen pyöräillessäni saaman oivalluksen sellaisena kuin sen vielä muistin: 'Pocahontas-tarina' absurdina teatterina 3 näyttelijän voimalla.

Tähän väliin voisin sanoa sinulle, Vivi, etten tule illalla, koska en ole saanut sinulta viestiä. Enkä usko sinun lähettävän sitä. Joten se siitä. En tiedä olenko pahoillani vai en. Ihmettelen. (Tämä oli vain tietoisku. Itse kertomus jatkuu...)

     *     *     *

POCAHONTAS. ABSURDI PIENOISNÄYTELMÄ

Roolit:

- Pocahontas / isä päällikkö Powhata: nuori tyttö tai nainen
- Intiaanisoturi / siirtokuntalainen: nuori tai aikuinen mies
- Kapteeni John Smith (siirtokunnan päämies): nuori mies tai poika

     *     *     *

1 NÄYTÖS

Aluksi Pocahontas kertoo lyhyesti (ja omin sanoin) wigwaminsa edessä, mistä näytelmässä on kyse. "Laivallinen miehiä kaukaa meren takaa on tulossa kotiseudulleni Pohjois-Amerikan itärannikolle aikomuksenaan muuttaa tänne pysyvästi, mutta helppoa se ei tule olemaan."

Samassa miehet saapuvatkin laivoineen mereltä. Laivassa on kaksi miestä, joista toinen on John Smith. Miehet tulevat maihin ja alkavat heti kaivaa kuoppaa neliönmalliseksi rajaamalleen alueelle. He kaivavat ja kaivavat - ja lopulta uupuvat.

Sitten he alkavat kalastaa, metsästää, kerätä marjoja ja sieniä - löytämättä yhtään mitään. Heitä alkaa heikottaa, väsyttää. He ryömivät ympäriinsä rajaamallaan alueella. He itkevät ja valittavat ja huutavat Jeesusta.

Jeesuksen sijaan paikalle saapuu nuori intiaanityttö Pocahontas hedelmäkorin kanssa, sanoo "Aloha" ja alkaa kädestä pitäen syöttää miehiä, jotka heti vahvistuvat.

Intiaanityttö lähtee tyhjän korin kanssa takaisin wigwamiinsä ja miehet jatkavat siitä, mihin jäivät. Jatkavat kuoppien kaivamista...

II NÄYTÖS

Miehet kaivavat ja kaivavat. Löytämättä mitään muuta kuin edellisten retkeläisten jättämiä roskia tms. Taas he väsyvät ja sama kuvio toistuu. Nyt he eivät huuda Jeesusta.

Tällä kertaa ei myöskään Pocahontas saavu pelastavana enkelinä paikalle vaan miehet joutuvat itse miettimään, mistä saavat ruokaa - vai  kuolevatko suosiolla. Heillä on kaksi vaihtoehtoa: joko palata Englantiin tai lähteä hakemaan ruokaa intiaaneilta.

[Toinen miehistä muuttuu tässä välissä intiaanisoturiksi ja Pocahontas isäkseen päällikkö Powhataksi.]

John Smith päättää lähteä ryöstöretkelle. Hän ehkä pohtii kaupankäyntiäkin, mikä tuntuu liian työläältä. Sitä paitsi miehillä on kova nälkä.

Wigwamin vieressä on ruokavarasto. Intiaanisoturi saa Smithin verekseltään kiinni ja kuljettaa omaan leiriinsä. Smith tuupataan wigwamiin.

Intiaanit pohtivat mitä miehelle tulee tehdä, eikä ole kuin yksi vaihtoehto, joka koskee myös muukalaisia: kuolema. Päällikkö poistuu paikalta soturin aloittaessa Smithin hirttämistä.

[Päällikkö muuttuu takaisin Pocahontakseksi.]

Pocahotas ryntää paikalle ja anelee isältään, että tämä pelastaisi Smithin. Tyttärensä käytöksestä hämmentynyt isä [Pocahontas panee hetkeksi isänsä kruunun päähän] antaa soturille merkin, jotta tämä vapauttaisi miehen, joka ryntää pois paikalta takaisin omaan leiriinsä, päästyään ensin irti köysistä. Ohimennessään hän ottaa taskuihin ehkä hieman hedelmiä.

[Soturi muuttuu takaisin siirtokuntalaiseksi. Isä / Pocahontas jää paikalleen. Isä ehkä kysyy tyttäreltään mikä tälle oikein tuli ja tämä yrittää selittää jotain, ettei Smith tiennyt mitä teki tms.]

III NÄYTÖS

Muita siirtokuntalaisia - siis sitä toista - harmittaa, ettei John Smith saanut hommaansa tehtyä. John Smith kaivaa taskusta omenan ja banaanin tms  ja antaa sen miehelle. Tämä vain ärsyyntyy eleestä.

Mies tivaa päämieheltään Smithiltä, miten tässä oikein tulee käymään. Takaisinkaan ei voi enää palata, kun ruoka ei riitä paluumatkaan.

Kesken miesten juttelun Pocahontas saapuu leirin laitamille ja kuiskuttelee "Pst, pst". Smith huomaa tytön ja menee kysymään mikä hätänä.

Pocahontas sanoo, että hänen isänsä on raivona. Joku on käynyt taas heidän ruokavarastolla, ja hän epäilee John Smithiä. Jos tämä aikoo säilyttää päänsä, hänen olisi kadottava vähäksi aikaa. "Kyllä isä siitä rauhoittuu..."

Pocahontas lupaa piilottaa miehen. Smith miettii hetken tilannetta ja sanoo, ettei hän voi jäädä. Hänellä ei ole kuin vihamiehiä ympärillään. "Lukuunottamatta sinua, Pocahontas." Smith syleilee tyttöä, menee laivalle - ja lähtee purjehtimaan kohti Englantia.

Toinen mies seisoo rannalla ja huutaa Smithille: pelkuri, raukka... "Veit sitten ne viimeisetkin ruoanrippeet mukanasi".

Pocahontas ottaa miestä kädestä, ja sanoo että tämä voi tulla heidän leiriinsä. Heillä riittää ruokaa yhdelle ylimääräisellekin. Pocahontas voi myös ilmaista kiinnostuksensa valkoisiin miehiin, joita hän pitää komeina tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti