torstai 14. toukokuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 451 : "Absurdi näytelmä ja Pocahontas. Osa 3"

Enpä ole tänään(kään) tehnyt juuri mitään. Ihmetellyt kevään vaihtelevaa säätä. Tuulta, aurinkoa ja sadetta. Voikukat alkavat puskea itseään asfaltin läpi samalla innolla kuin aina. Lemmikit rehottavat nurmialueilla viettelevän sinisinä. Kuikat sahaavat edestakaisin Katumajärveä kuin etsien jotain.

Lindwood Custalowin & Angela Danielin "The true Pocahontas" (2007) kirjan olen vain kahlannut läpi. Käynyt uimassa - en vielä järvessä  vaan - uimahallissa. Ihme kyllä jo 3. kerran viikon sisällä. Oireileva iho on paremmassa kunnossa, kun ei tarvitse haistella kirjaston homeista sisäilmaa. Uiminen oli tänään hämmästyttävän helppoa. Ehkä minä vielä opin uimaan niin sujuvasti, että jonain  päivänä pystyn uimaan kilometrin, vaikka eihän sillä ole sinänsä väliä.

Tänään on arkipyhä, helatorstai, enkä voi ymmärtää, miten vuoden 2015 Suomessa tai maailmassa voi olla tällaisia päiviä. Tai voihan asian ajatella niinkin, että muinaissuomalaiset sytyttelivät tällöin helatuliaan ja ajoivat pois pahoja henkiä, jotka majailevat pimenevässä illassa. Oikeastaan aika hauska ajatus tulella ja savulla pelotella henkiä. Kristityt vain tulivat ja pilasivat hauskan mutta vakavan juhlan.

Ehkä powhatan-intiaaneilla 1600-luvun Virginiassa oli samanlainen kevään juhla. He tosin eivät hoitaneet karjaa ja voineet päästää lehmiä ulos, mutta kenties sula ja kostea maa sai mullan tuoksumaan, ja peltoja alettiin panna kuntoon helatorstain jälkeen. Talviaika oli lopullisesti ohi.

     *     *     *

Ajellessani polkupyörällä vahvassa myötätuulessa ylämäkeen suoraa Harvialantietä pitkin, mieleeni tuli monenlaisia ajatuksia aiemmin päivällä lukemastani. Hämmästelin jälleen kerran, miten rajallinen ja rajoittunut ihmisen mieli on. Aivan selvätkin asiat saattavat vaatia jopa vuosisatojen pähkimistä.

Mietin vain yhtä, pienen pientä detaljia, Pocahontasia koskevissa kertomuksissa eli sitä, minkä ikäinen Pocahontas oli vuonna 1607, jolloin englantilaiset saapuvat laivoineen James -joen suulle ja perustivat Jamestownin, mistä intiaanien kansanmurhat alkoivat, vaikka sitä ei silloin tiedetty.

Kapteeni-seikkailija-päämies James Smith, joka lanseerasi (omiin kokemuksiinsa / mielikuvitukseensa perustuvan) romanttisen 'Pocahontas tarinan', kertoo ensimmäisissä teksteissään intiaaniprinsessan olleen 10-vuotias. Kun luin intiaanien perimätietoon perustuvan kuvauksen samalta ajalta ja samoista tapahtumista, myös näissä Pocahontaksen sanotaan olleen 10-vuotias englantilaisten tullessa maahan.

Smith kertoo myöhemmissä teksteissään tytön olleen kuitenkin 12-vuotias, mikä panee miettimään miksi eri teksteissä tyttö on mainittu eri-ikäiseksi. En usko, että kyse on sattumasta. Miksi olisi?

Kenties Pocahontas ei ollut 10-vuotias eikä 12-vuotias (James Smith liioitteli aina), mutta hän oli vanhempi kuin 10-vuotias eli 11-vuotias. Yksinkertaista praktista päättelyä, mikä voi joskus tuottaa hämmästyttäviä tuloksia.

     *     *     *

Samalla tavalla kun lukiessani Smithin tekstejä (tai kuvauksia niistä) jokin särähti korvaani, kun luin powhatanien litteroitua suullista perimätietoa. Koko ajan oli ja on tunne, että kaikki mitä vuosisatoja on kerrottu totena ei ole ihan totta. Tarinassa ei ole kaikki kohdallaan. Jotain olennaista on jätetty kertomatta.

Epäilyni taustalla on toinen kummallisuus 'Pocahontas-tarinassa'. James Smith ja hänen lukuisat kommentaattorinsa vuosisatojen ajan ovat väittäneet, että Pocahontas pelasti joulukuussa 1607 James Smithin, kun hänen isänsä aikoi tappaa / tapattaa hänet sotureillaan.

Miksi 10-11 -vuotias pikkutyttö haluaisi pelastaa itselleen täysin tuntemattoman kalpeanaaman, jota hän ei ole nähnyt aiemmin? Ei millään pahalla, mutta ei kuulosta kovin uskottavalta, vaikka kyse onkin romanttisen tarinan ydintapahtumasta.

"The true Pocahontas" -kirjasta pomppasi mieleeni yksi kohta pyöräillessäni jotain, joka liittyi tähän tilanteeseen. Jotain sellaista mitä ennen intiaanien perimätietoa ei oltu sanottu ääneen.

     *     *     *

Ensiksin James Smithin sieppaus, jota monet pitävät vielä tänä päivänäkin historiallisena faktana, tuskin tapahtui. 1800-luvun lopulla yleistyi tulkinta, että Smithin sieppaus - ja Pocahontaksen isän yritys tappaa mies - olivat osa rituaalia, johon hän osallistui. - Tosin on mahdollista, että hän on hetken aikaa kuvitellut viimeisen hetkensä tulleen...

Toiseksi ja mikä tärkeintä, rituaaliin saivat osallistua vain tarkkaan valitut henkilöt. Eikä paikalla ollut missään tapauksessa lapsia! Ja Pocahontas ennen aikuistumisriittiään oli lapsi, joten hän ei perimätiedon mukaan ole lapsena voinut osallistua riittiin, jossa Smith oli.

Mahdollista on, että Pocahontas varhaiskypsänä 11-vuotiaana tyttönä on jo käynyt riitin läpi, johon tavallisesti osallistutaan 12-14-vuotiaana. Mitään tiettyä ikää aikuistumiselle ei ole määritelty vaan olennaista on lapsen / nuoren kypsyys.

     *      *      *

Siis mitä ilmeisimmin Pocahontas oli 11-12 -vuotiaana käynyt läpi powhatanien aikuistumisriitin, mikä tarkoitti samaa asiaa kuin muissakin kulttuureissa. Hänen oli mahdollista esimerkiksi mennä naimisiin.

Se että Pocahontas oli nainen, muuttaa olennaisesti tilannetta, jossa niin John Smith kuin Pocahontas olivat. Ja ensimmäinen kysymys on, menivätkö he tuolloin kenties naimisiin. Kenties naimisiinmenoon liittyi riitti, jossa puolisot vannoivat uskollisuutta toisilleen kaikissa tilanteissa. Vaimo on siis uudessa tilanteessa ensisijassa uskollinen puolisolleen, ei isälleen. - Toisin sanoen tiukan paikan tullen vaimo pelastaa, mikäli pystyy, miehensä mistä tahansa tilanteesta. Tässä mielessä Smithin kuvaama riitti tulisi hyvin ymmärrettäväksi.

     *     *     *

Tähän mennessä on oletettu vain mm. John Smithin kuvauksien perusteella, että hänet 1) otettiin riitissä heimon jäseneksi ja 2) myös koko Virginian siirtokunta heimona otettiin osaksi liittoa, johon kuului 32 heimoa ennen siirtokuntaa.

Olennaista on, että 1600-luvun ja sen jälkeen aina 1800-luvun lopulle asti tilanne tulkittiin hyvin eri tavoin, mihin voi olla monta syytä.

Kapteeni John Smith on varmasti jättänyt muilta siirtokunnan päätöksiä tekevältä Neuvostolta jotain olennaista kertomatta omasta toimeksiannostaan, jonka hän oli saanut Virginian kauppakomppanialta ja ehkä kuningas Jaakko I:ltä.

Kenties John Smithin tehtävänä jopa oli naida päällikkö Powhatanin tytär Pocahontas? Anglikaaninen kirkko ei tietysti halunnut tietää tästä asiasta mitään, eikä liitto pakanan kanssa ollut laillinen tai hyväksyttävä.

Avioliiton kautta Virginian siirtokunta kuitenkin saattoi varmistaa oman olemassaolonsa ja ennen muuta ruokahuoltonsa. Olihan John Smith yksi heimopäälliköistä.

     *      *     *

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan niin kuin tiedetään. John Smith joutui lähtemään takaisin Lontooseen jo syksyllä 1609, jolloin hän oli siirtokunnan päämies, mikä oli varmasti Virginian kauppakomppanian tavoitteena vielä tässä vaiheessa.

Mikä siis meni pieleen? Luultavasti John Smithin avioliitto Pocahontaksen kanssa tuli ilmi,mitä kristityt Neuvoston jäsenet eivät tietysti voineet hyväksyä. Ja Smith mm. yritettiin murhata ennen traagista onnettomuutta, jonka seurauksena hän joutui lähtemään pois maasta.

Olennaista tässä yhteydessä on, että uudet vallanpitäjät ottivat täysin erilaisen linjan suhteessa powhatan-intiaaneihin. John Smithin ja Powhatanin ajatus heimojen välisestä liitosta haudattiin vähin äänin. Ja koko liiton tarkoitus mitä ilmeisimmin oli vain huijata intiaaneilta heidän maansa, ruokansa ja lopulta koko olemassaolonsa.

     *     *     *

Edellä kuvattu kuvio selittäisi myös sen, miksi Pocahontakselle ja hänen isälleen kerrottiin John Smithin kuolleen. Tämähän käytännössä - ainakin englantilaisten tulkinnan mukaan - purki heimojen välille tehdyn liiton.

Virginian siirtokunnan Neuvosto näki tässä kuitenkin vielä yhden pelimahdollisuuden. Pocahontas oli nyt vapaata riistaa, ja häntä saatettiin hyödyntää muulla tavoin.

Powhatan-intiaanien hyväksymällä tavalla Pocahontas vuonna 1613 siepattiin, käännettiin kristityksi (ainakin ulkoisesti) ja lopulta naitettiin John Rolfelle. Eli periaatteessa sama kuvuo, joka oli käytössä jo John Smithin kanssa otettiin uudelleen käyttöön. Erona oli vain se, että uusi liitto oli julkistettavissa ja sitä kauppakomppania saattoi käyttää hyväkseen hankkiessaan lisärahoitusta konkurssiin menossa olevalle siirtokunnalleen.

Julmaa ja absurdia peliä Pocahontaksen - ja kaikkien intiaanien kustannuksella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti