sunnuntai 24. toukokuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 456 : "Niitä näitä, tahallista ja tahatonta"


Alkuillasta oli jotain kirjoitettavaakin, mutta onnistuin unohtamaan mitä... Ilmeisesti ei mitään kovin tähdellistä tai sitten sitten sellaista, jonka halusi unohtaa... Tai sitten vain unohdin niin kuin pankkikortin numeroni erään kerran.

Menin automaatilla ja aloin näpytellä. Ja niin vain kävi, etten koskaan onnistunut palauttamaan 7 vuotta käytössä ollut numeroa mieleeni. Aika pelottavaa, eikö totta?

Toisinaan sitten muistaa sellaisiakin numeroita niin kuin esimerkiksi numeron 143, joka oli pukukopin numeroni tänään käydessäni uimahallissa. Täysin merkityksetön ja satunnainen numerosarja. Niin kuin  "Linnunradan käsikirjan" Syvämietteen arpoma luku 42 elämän ja kaiken muunkin tarkoitukseksi.

Näistä kahdesta hatusta vedetystä luvusta löytyy kiinnostava yhteys: 43 - 1 = 42. Siis pukukopin numero liittyy elämäntarkoitukseen, jos niin haluaa. Mikä on tietysti höpö-höpöä niin kuin puheet elämän tarkoituksista.

    *     *     *

Tai on elämällä tarkoitus, ja se on tietysti elämä itse. Tarkoitus on sama kuin vaikka maissinjyvällä. Kuka uskoisi, että pienestä siemenestä voi kasvaa komea kasvi - tai olla kasvamatta huonossa maaperässä. Itse asiassa on lukemattomia syitä, miksi maissi ei kasvaisi täyteen mittaansa, mutta suurimmaksi osaksi maissit niin kuin kaikki muutkin kasvit toteuttavat omaa tarkoitustaan, tekevät tehtävänsä ja kun tehtävä on saatu tehtyä. Se on siinä.

Oletteko muuten koskaan ajatelleet niinkin typerää asiaa kuin että vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen saattoi 'jumalan sanaa' alkaa levittää kansan keskuuteen. Johannes Gutenberg keksi 1436 irtokirjasimet, minkä jälkeen esim. "Raamattujen"  massiivinen painaminen kansankielellä oli mahdollista.

Kirja täytyi kuitenkin ensin kääntää halutulle kielelle. Jeesus oli puhunut arameaa, mutta alkutekstien kieli oli muinainen kreikka, mutta "Raamatut" käännettiin kirkkokielestä latinasta. "Vanhan testamentin" kieli oli hebrea. Eri kielissä 'jumala'-sana ja sen merkitys vaihteli.

Kielissä, joissa ei ollut koko sanaa, se täytyi keksiä. Siis kristinuskon 'jumala' keksittiin yhä uudelleen ja samalla tavalla keksittiin muidenkin uskontojen jumalat - kielessä.

Eikä ole ihme, että kielessä jumalista - oli niitä sitten yksi, kaksi tai kuinka monta tahansa -  tuli aina jonkin tietyn kansan / kieliryhmän jumalia, jotka antoivat oikeutuksen esimerkiksi sotiin ja tappamiseen jumalan nimissä.

Tietynniminen 'jumala' oli toisessa kielessä 'god' tai joku muu merkkijono. Se ei siis ollut erisnnimi niin kuin esimerkiksi 'Kalle Aaltonen', joka on kielestä toiseen Kalle Aaltonen.

     *     *     *

Nimen tarkoituksena on erottaa eri ihmiset toisistaan. Uskontojen rituaaleissa esim. ristiäisissä nimi annetaan, jotta jumala voisi erottaa jyvät akanoista. Ne joille ei ole annettu riitin kautta nimeä ei ole olemassa.

Esim. kristityt antoivat / antavat oikeutuksen kohdella ei-kristittyjä, miten vain sillä perusteella oliko heitä nimetty tietyn proseduurin mukaan vai ei. Jasser Arafat voitiin vuonna 2004 murhata Pariisissa siksi, että hän oli muslimi, eikä se ollut oikeastaan murha ollenkaan. Koko asia jätettiin vuosiksi selvittämättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti