sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Achebe: "Kaikki hajoaa" (2014)


Chinua Acheben 1890-luvun Nigeriaan sijoittuva moderni klassikkoteos kertoo hienovireisen ironian sävyttämän, näennäisesti yksinkertaisen tarinan igbo-klaanin vahvasta miehestä Okonkwosta, jonka pahimmat viat ovat kiivas luonne ja ylpeys. Valkoisten saavuttua alueelle hänen elämäänsä alkavat hallita hämmennys ja pelko. Siirtomaavallan ja perinteisen klaaniyhteisön törmätessä toisiinsa Okonkwon ja hänen kansansa maailma hajoaa.

Kaikki hajoaa kuvaa afrikkalaisen sisäistä elämää ilman eksoottista kaunomaalailua ja kaipuuta menetettyyn idylliin. Se on ainutkertaisella tavalla syvästi afrikkalainen, mutta samalla myös osoitus siitä, millaisia ihmisenä olemisen perusehdot ovat kaikkina aikoina ja kaikkialla.                      

Vuonna 1958 ilmestynyt "Kaikki hajoaa" on Afrikan englanninkielisen kirjallisuuden kulmakiviä. Sitä pidetään yhtenä parhaimmista afrikkalaisista romaaneista, ja Time-lehti valitsi sen sadan parhaan englanninkielisen 1900-luvulla ilmestyneen romaanin joukkoon. (Takakansi)

     *     *     *

Tämä on kirja, joka jokaisen olisi hyvä lukea ja ymmärtää. Kirja ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin takakannessa suitsutetaan. Näkökulma on viisto valkoisen miehen suuntaan, mikä hieman häiritsee. Mutta kirja on taiten kirjoitettu, ja sen sävyä on vaikea tunnistaa.

Sanoma on kuitenkin selkeä: kirkko ja valtio koneistoineen olivat tässäkin tapauksessa ne, joilla alkuperäiskansa kyykytettiin. Sama yksinkertainen kaava on toistunut niin kauan kuin eurooppalaiset kansat ovat kolonialisoineet muita.

Kirja kuvaa tyylitellen yhden miehen Okonkwon elämää klaanissaan, mistä hän joutuu jossain vaiheessa karkotetuksiseitsemäksi vuodeksi, minkä jälkeen hän palaa vaimoineen takaisin äitinsä klaanista.

Muutamassa vuodessa kaikki on muuttunut, kun valkoinen mies on tullut kylään. Ensin tulivat lähetyssaarnaajat ja sitten oikeudenpalvelijat.

Igbojen kuva maailmasta on selvästi hyvin vanha, sillä  heidän suurin jumalansa on maanjumalatar Ani, minkä uskotaan olleen kymmeniä tuhansia vuosia Euroopankin puolella merkittävin jumaluus ennen kansoiksi muotoutuneiden klaanien ja heimojen omia jumalia kuten Jahvea.

Jokaisella ihmisellä oli - kaikkien muiden henkien ja jumalien lisäksi - oma henkilökohtainen jumalansa chi, mikä tietysti vastaa esimerkiksi suomensukuisten heimojen haltiaa.

Tarinan loppu on arvattava ja surullinen. Valkoinen mies kyykyttää voimalla ja väkivallalla igbot, ja uskontonsa avulla harjoittaa 'hajoita-ja-hallitse' -politiikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti