sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Otonkoski (toim.): "Ilon ja kivun kääntöpiiri. Afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään"

"Ilon ja kivun kääntöpiiri" (2004) on 1. suomenkielinen katsaus Saharan eteläpuolisen Afrikan novellikirjallisuuteen. Se avaa näkymän afrikkalaisen kulttuurin monimuotoisuuteen ja esittelee niin suullisen kansanperinteen pohjalta syntyneitä tarinoita kuin modernia kerrontaa.

Antologia esittelee tunnettujen Ben Okrin, Ken Saro-Wiwan ja Ama Ata Aidoon ohella runsaasti Suomessa vielä tuntemattomia nimiä, kaikkiaan kolmekymmentä kirjailijaa. Tekstit ovat pääosin 80- ja 90-luvuilla kirjoitettuja. Ilon ja kivun kääntöpiiri sisältää novelleja peräti kahdestakymmenestä eri maasta, alkuperäiskielinä portugali, ranska ja valtaosin englanti. Antologian on toimittanut Lauri Otonkoski. (Takakansi)

     *     *      *

Vaikuttava kokoelma tekstejä ihmisen alkukodista, jossa vielä 1980-luvulle asti kirjallisuus oli enimmäseen suullista kertomaperinnettä.

Itse sain 1. kosketuksen afrikkalaiseen kirjallisuuteen, kun nuorena miehenä opiskelin tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Yliopiston vieraana oli portugalilainen kirjailija António Lobo Antunes, jota opiskelijat haastattelivat. Antunes kertoi tällöin niin Angolasta, jossa itse oli ollut ja sen kirjallisesta perinteestä, kuin yleensä afrikkalaisesta kirjallisuudesta. Oli hätkähdyttävää tajuta, miten nuorta kirjallinen perinne oli tai sitä ei ollut ollenkaan.

Tätä kirjaa ja sen kirjailijaesittelyitä lukiessa sama kirjalliseen perinteen ohuus tulee edelleen esiin, vaikka tänä päivänä kirjailijoita on jo paljon.

     *      *      *

"Ilon ja kivun kääntöpiiri" (2004) monet kirjailijat ovat maidensa sivistyneistöä, järjestäen akateemisesti korkeasti koulutettuja ja he ovat luoneet uraa muissa ammateissa länsimaissa ja sitten ehkä palanneet entiseen kotimaahansa. Kieli jolla he kirjoittivat ei ole useinkaan heidän heimonsa kieli vaan jonkin kolonialistisen Euroopan maan kieli.

Novelleja ja lyhytproosaa yhdistää kielen kuvallisuus ja konkreettisuus. Tarinoissa on usein jokin fantastinen tai myyttinen elementti. Kertomukset ovat muuten realistisia, tiettyyn historialliseen aikaan ja paikkaan sijoittuvia.

Tekstejä lukiessa tulee mieleen, että näitä tarinoita ei ehkä ole niinkään tarkoitettu luettaviksi kuin kerrottaviksi suullisesti. Ne ovat hyvin lähellä vanhaa suullista perinnettä, mistä länsimainen kaunokirjallisuus on etääntynyt ja kauan aikaa sitten.

     *     *     *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti