tiistai 2. kesäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 460 : "Kesäkuun 2. päivä"

Heräsin tänä aamunakin ennen kukon laulua keitin kahvia, ja otin käsiini Jerzy Grotowskin kirjan "Kohti köyhää teatteria" (2005), jonka olin sen kummemmin ajattelematta ottanut eilen mukaani lähtiessäni kirjastosta kotiin.

Selailin kirjaa ja aloitin satunnaisesta kohtaa kirjan loppupuolelta, ja osuin puolalaisen Zbigniew Osinskin artikkeliin 'Grotowski viitoittaa tien'. Osinski kertoo, että vuonna 1985 Jerzy Grotowski aloitti työt Italiassa, mitä vaihettaan mies kutsuu rituaalitaiteiksi. (Tässä oli jotain tuttua. Hannu Heikkinen oli väitöskirjassaan maininnut, että hän uskoo draamakasvatuksen kehittyvän tähän suuntaan.)

Vuosien varrella rituaalitaiteet ovat kehittyneet 'alkulähteiden teatteriksi', johon liittyvät 'transkultturaaliset kokemukset'. (Mitähän tämä tarkoittaa?) Tässä yhteydessä Osinski toteaa, että teatteri on kehittynyt mm. miehen tutkimusmatkojen seurauksena (Haiti, Bengal, Nigeria, Meksiko) sekä ylipäätään niihin paikkoihin maailmassa, jossa arkaaiset rituaalit ovat vielä hengissä.

Meksiko? Eivät vain huicholit. Kyllä, juuri ne. (Ei voi olla totta. Osallistuin 2 viikkoa sitten sattumalta yhteen huicholien omaan rituaaliin, tosin elokuvateatterissa.)

      *      *      *

Kaikenlaiset sattumat ovat kiinnostavia enkä usko, että niissä on mitään yliluonnollista. Ajatellaanpa niinkin arkista ja yksinkertaista asiaa kuin jokaviikkoista lotto-arvontaa. (En harrasta lottoamista tai muitakaan rahapelejä.) Jos päävoitto sattuisi kohdalleni, pitäisin sitä kai suurena ihmeenä ja ties minä. "Ei ole totta! Kaikella todennäköisyydellä täysosuma osuu kohdalleni kerran 400 vuodessa!"

Silti. Melkein joka viikko aina joku saa täysosuman. Kyse ei siis sittenkään ole mistään aivan tavattomasta ja harvinaisesta tapahtumasta!

Ehkä Grotowskin kokeisiin ja 'laboratorioon' tulisi perehtyä tarkemmin ...

Yhden maininnan kokeista Meksikossa löysin yhdestä abstraktista, joka oli englanniksi. Miten olisi juosta metsän läpi silmät sidottuna? (Itse asiassa n. 18-vuotiaana kävin usein lenkillä pilkkopimeällä. On huikea juosta pimeän metsän läpi, kun ei tiedä törmääkö johonkin - ja ennen muuta, ettei näe maata eikä jalkojaan ja voi kuvitella olevansa ilmassa.)

Linkki:

Huichol people. Wikipedia
Theatre of Sources. Grotowski.net
RUNO ON VAPAA. Osa 173. En tiedä kuka sä oot. Tämä blogi.
Vilchez. 2014. Huicholit: viimeiset peyoten vartijat (2014)

Nie zatrzymujcie się... (huicholit ja Grotowski) Vimeo.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti