perjantai 5. kesäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 462 : "Kesäkuun 5. päivä"


Toisinaan sitä jää miettimään päivän aikana näkemiään ihmisiä, joiden kanssa on ehkä vaihtanut muutaman sanan. Joiden nimen harvoin tietää tai jälkikäteen muistaa.

Tänään - tai oikeastaan eilen - mieleeni jäi nuori, kaunis iranilaisnainen, joka on viettänyt paljon aikaansa kirjastossa. Hän oli kouluikäinen tyttö, kun muutti perheineen Suomeen ja on oppinut täysin mm. suomen kielen, mikä ei ole tietysti yllätys.

Olen vaihtanut silloin tällöin hänen kanssaan muutaman sanan - niin kuin muidenkin asiakkaiden kanssa, jotka käyvät usein kirjastossa. Tiesin hänen tehneen kevään aikana pro gradu -tutkielmaansa Tampereen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Hän jopa erään kerran selitti, mitä teki mikä meni minulta pahasti yli. Hän joka tapauksessa mm. purki haastatteluja lopputyötään varten, ja etsin hänelle sopivan paikan, jossa hän voi rauhassa tehdä työtään.

Tänään ohimennessäni kysyin, joko hän oli jättänyt tutkielmansa. Nainen sanoi iloisesti, että oli - ja sai siitä korkeimman mahdollisen arvosanan. Ja heti perään jatkoi, että hän pelkäsi aina viime hetkeen asti, että voi saada siitä minkä tahansa arvosanan ykkösen ja vitosen välillä.

Katsoin häntä hieman hämmästyneenä ja sanoin, että uskomatonta ja onnittelin häntä hienosta suorituksesta. Sitten hän sanoi saaneensa onnistuneen pro gradun ansiosta jatko-opiskelupaikan Bergenin yliopistosta. Hän aikoi muuttaa heinäkuussa Norjaan.

     *      *      *

Jatkaessani jonkin ajan kuluttua matkaani työhuoneeseen hän jäi netin kautta etsimään sopivia asuntoja. Ja ilmeisesti soitti joko välittäjälle tai perheelleen ja teki muuttosuunitelmiaan. Toivotin hyvää päiväjatkoa.

Tällaiset tapaukset panevat miettimään, keitä kaikkia ihmisiä Hämeenlinnassakin asuu - ja mihin kaikkeen yleistä kirjastoa voi käyttää. Kirjasto on monille muillekin kuin tälle naiselle niin työ- kuin olohuone, jossa he voivat viettää vapaasti aikaansa.

Itse asiassa kirjasto on ollut itselleni samanlainen paikka. Opiskeluaikana vietin aikaani kirjastossa enemmän kuin missään muualla. Ennemmin olin kirjastossa kuin luennoilla. Ja varsinkin yleisistä kirjastoista pidin - tästä samasta kaupunginkirjastostakin, jossa tein samalla tavalla omaa tutkielmaani. Joka tosin jäi kesken...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti