perjantai 5. kesäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 463: "Retki"

Tänään oli jälleen kirjaston jokavuotinen retkipäivä kohteena Tuusula ja Järvenpää. Niin uskomattomalta kuin ehkä saattaa kuulostaakin, en ole aiemmin käynyt sen kummemmin Ainolassa, Aholassa kuin Halosenniemessäkään.

Eniten odotin kuitenkin Järvenpään taidemuseon "Aino Sibelius" -näyttelyä - ja vähiten ruokailua Lottamuseossa, joka tosin on osa suomalaisten omaa, synkkää fasismin historiaa ja siksi on hyvä että sekin säilyy kollektiivisessa muistissa.

Sitä en vain ymmärrä, minkä ihmeen takia kerran lopetettu militaristinen ja nationalistinen järjestö täytyi elvyttää henkiin. Lotta Svärdin aatteellinen toiminta häpäisee suomalaista naista ja Suomi-neitoa.

     *      *     *

"Aino Sibelius" -näyttely oli kuitenkin toista maata kaikesta kansallisromanttisuudestaan huolimatta tai  juuri sen takia. Ainon mies Jean Sibelius oli kuitenkin valitettavasti hengeltään natsimielinen, mikä varjostaa myös hänen taiteilijanuraansa. Ja Aino valitettavasti nöyränä kotirouvana sieti mieheltään melkein mitä tahansa. Ja valitettavasti jälleen kerran ikävistä asioita vaiettiin. Hieman lisää feminististä tulkintaa, kiitos.

Päivän kruunasi Järvenpään taidemuseon draamaopastus taiteilijaperheen elämään, ja esittelijänä kukas muu kuin Aino Sibelius (os. Järnefelt) itse. Suuren säveltäjän puolison, perheen ja palvelusväen arkea kuvaavat valokuvat, esineistö ja videohaastattelut hienolla tavalla täydensivät Ainon roolisuoritusta.

     *      *      *

Aino piikoineen.
Mielessä käväisi jopa ajatus, että Aino oli miestään lahjakkaampi ja monella tavalla suurempi. Hän taisi niin monia taitoja, että hänen 1-silmäinen miehensä on vaimonsa rinnalla vain kalpea haamu musiikkeineen. Lisäksi hän huolehti niin lapsista kuin miehestään ja koko taloudesta. Perhe eli lähes omavaraistaloudessa, mikä oli jo sinänsä hämmästyttävä suoritus. Hän myös koulutti itse lapsensa. Soitti virtuoosimaisesti pianoa. Lisäksi hän hallitsi suvereenisti lukuisia kieliä, mitä käytti myös ansaintatoimintaan.

Enkä yhtään ihmettelisi, että jotkut Jannen sävellyksistäkin olisivat vaimon käsialaa. Ainakaan ilman
Ainoa säveltäjämestari ei olisi koskaan pystynyt rakentamaan sellaista uraa minkä hän rakensi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti