keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Vakkuri: "Afrikan ympäri" (2012)

Mitä hyvää ja mitä kammottavaa me eurooppalaiset olemme saaneet Afrikassa aikaan

Afrikan rannikot ovat niitä seutuja, joille eurooppalaiset asettuivat ennen kuin uskaltautuivat syvemmälle sisämaahan. 40 vuotta Afrikkaa kolunnut kirjailija Juha Vakkuri matkusti keväällä 2011 maanosan ympäri nähdäkseen, miten eurooppalaisten vaikutus näkyy afrikkalaisessa nykypäivässä. Matka eteni Afrikan länsirannikkoa Mauritaniasta Kapkaupunkiin ja sieltä edelleen  itärannikkoa pitkin Djiboutiin, 28 maan läpi.

Vakkurilla on tutkimusmatkailijan ote: hän pyrkii ymmärtämään ja taustoittamaan näkemäänsä. Afrikkalaisten yhteiskuntien käännekohdat muuttuvat mukaansatempaaviksi tarinoiksi ja syvälle juurtuneet stereotypiat saavat uuden valotuksen: millainen tosiasiassa olikaan Kenian raakuudestaan tunnetun Mau-Mau-liikkeen ja englantilaisten ”sivistyneitten herrasmiesten” kohtaaminen 1950-luvulla?

Matkustaessaan paikallisten ihmisten tavoin puskatakseilla ja busseilla Vakkuri näki maanosan monet kasvot. Afrikka ei ole pelkkää köyhyyttä, kurjuutta ja korruptiota vaan myös yritteliäisyyttä, tahdonvoimaa ja elämäniloista uskoa tulevaisuuteen. Vakkuri kohtaa mantereen hirveimmät diktatuurit mutta paneutuu myös suurimpien hyväntekijöiden, vapaustaistelijoiden ja jo unohtuneiden tutkimusmatkailijoitten kohtaloihin. Hän törmää suuriin romanttisiin rakkauksiin, joiden tuloksena autiomaihin on noussut uskomattomia ritarilinnoja. Vakkurin Afrikka ei ole mustavalkoinen. (LIKE:n sivusto)

     *     *     *

Luin kirjaa kriittisesti ja ehkä hieman epäillenkin. Valkoisen, hyvässä asemassa olevan kolonialistin katse kiertää neljä kuukautta ympäri Afrikkaa? - Näin valitettavasti oli.

Juha Vakkurin kirjoitustyyli on journalistisen vetävää, raportointi tarkkaa ja pureutuu päivänkohtaisiin poliittisiin kysymyksiin. Silti afrikkalaisten itsensä näkökulmaa nykyisyyteen tai menneisyyteen on tästä kirjasta turha etsiä.

Eihän muutamassa kuukaudessa tietysti edes ehdi paneutua pintaa syvemmälle tai edes pintaan. Turistina Vakkuri etenee kohteesta toiseen ja kertoo mitä näkee. Sinänsä tietysti hyvin kiinnostavaa ja valaisevaa.

     *     *     *

Tekisipä joku Pohjois-Amerikasta kirjan samalla periaatteella kuin millä tämä kirja on tehty - ja kiertäisi kaikki intiaaniheimot ja niiden maat läpi. (Enkä tarkoita nyt reservaatteja.) Tulos voisi olla paljon kiinostavampi....

Yksi maa, jossa Juha Vakkuri kiertomatkallaan kävi oli Sambia, missä hän pysähtyi useammassakin kaupungissa mm. pääkaupungissa Lusakassa, jossa hän oli käynyt edellisen kerran 30 vuotta sitten. Hän kertoo miten maa itsenäistyi niin kuin suurin osa muistakin Afrikan maista 1950- ja 1960-lukujen taitteessa - ja miten Sambiassakin siirryttiin 1-puoluejärjestelmään, joka hajanaisessa heimoyhteiskunnassa toimi paremmin kuin monipuoluejärjestelmä.

Toistuvana ja jatkuva ongelmana Afrikan maissa ovat olleet kaiken muun lisäksi eurooppalaiset lähetyssaarnaajat, joihin Vakkuri suhtautuu 2-jakoisesti. Se mitä suomalaiset ja protestantit ovat tehneet on ollut vain hyväksi, muita hän ei juuri arvosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti