tiistai 9. kesäkuuta 2015

"Vanhan Japanin taruja" (2013)

”Echizenissä sijaitsevan Fukui-linnan eteläisellä ja aurinkoisella puolella oli vallihauta, jossa ei ollut pitkään aikaan ollut kovin paljoa vettä. Matalassa vedessä kasvoi vehmaasti lootuksen liljoja, joiden vaaleanpunaiset terälehdet olivat kuin merisimpukkaa reunustava helmiäinen.”

Varpusrouvien, munkkitovereiden, köyhien maanviljelijöiden, Prinsessa Hotarun kosijoiden ja paholaisten myyttinen Japani on oivallisten, värikkäiden ja kauniiden tarujen maaperää. Tarut kertovat siitä, miten Meduusa menetti kilpensä, miten keisarinna antoi määräyksen pagodien rakentamisesta ja miksi eräänä päivänä maanviljelijän pojan viereen putosi taivaalta kurki.

Japanilainen tarinaperinne on voimakas ja jännittävä ja se sopii kaikenikäisille. (Takakansi)

     *      *      *

Näitä lukiessa miettää ensimmäiseksi, miten vanhoja nämä tarinat ovat. Koska monissa tarinoissa kerrotaan ainakin ohimennen keisareista ja prinsessoista, ainakaan 2 500 vuotta vanhempia tarinat eivät voi olla - luultavasti paljon nuorempia.

Seuraava ajatus on, keiden elämänpiirissä näitä tarinoita on kerrottu? Kenties nämä ovat yläluokan piirissä kerrottuja. Toisaalta ne ovat sillä tavoin neutraaleita, että ne voivat yhtä hyvin olla kaiken kansan tarinoita.

      *     *     *

- Ukkosen lapsi  - Hurmaava teepannu - Benkei ja kello - Prinsessa Hotarun urheat kosijat - Kiitollinen kurki - Pienen Hopeisen uni - Nuori ukkonen - Miten Meduusa menetti kilpensä - Lordi Mustekalan konsertti - Raiko ja hänen vartijansa - Raiko surmaa paholaiset - Kunnianhimoinen ahven -  Lordi Pitkäsäären saattue - Rakkauden voima - Vuorovetten Jalokivet - Buddha ja Valas - Varpunen jonka kieli leikattiin - Kultaisen Lakan lahja - 

     *     *     *

Takakannen sitaatti on 1. tarinan 'Ukkosen lapsi' alusta. Siinä viitataan Echizenin maakuntaan, josta oli kotoisin Japanin 1. romaanin kirjoittajana pidetty ylhäinen nainen Murasaki Shikibu, jonka "Genjin tarinat" Pertti Nieminen käänsi suomeksi 1980 -luvulla.

Länsimaisista tarinoita nämä usein faabelit eli eläintarinat poikkeavat siinä, että tarinoissa tapahtuu usein muodonmuutoksia eläimistä ihmisiin ja toisinpäin.

Jotkut tarinat vaikuttavat - tämän päivän näkökulmasta - sellaisilta, että ne ovat lapsille kerrottu. Esimerkiksi 'Miten Meduusa menetti kilpensä' tarinan voi kuvitella syntyneen tilanteessa, jossa lapsi on kysynyt tai pohtinut, miksei meduusa suojaa itseään kovalla kuorella toisin kuin monet muut meren eläimet.

      *     *     *

'Ukkosen poika' kertoo köyhästä talonpojasta, joka on niin köyhä, ettei hän pysty usein maksamaan edes verojaan. Lisäksi kurjuutta syventää se, ettei hänellä ja hänen vaimollaan ole lasta. Siksi he ovat suunnitelleetkin ottopojan ottamista.

Tarina tuo hienosti esiin oman aikansa luokkayhteiskunnan, jossa on selkeä jako köyhiin ja rikkaisiin ja selvästi talonpojissakin toinen toistaan köyhempiä tai varakkaampia. Erään kerran kovalla myrskysäällä salama iskee Bimbon pienellä peltotilkulle ja tuo mukanaan poikalapsen Rai-taron, jonka Bimbo ja hänen vaimonsa kasvattavat aikuiseksi.

Rai-taron tultua taloon köyhän viljelijän onni kääntyy, eikä hän kärsi enää kuivuudesta ja hänen peltonsa alkavat tuottaa satoa ja mies vaurastuu. Kun poika tulee miehen ikään, hänelle järjestetään juhlat. Tämän jälkeen tapahtuu jotain merkillistä: Rai-taro kiittää vanhempiaan ja muuttuu valkoiseksi lohikäärmeeksi - ja lentää taivaalle.  Vanhemmat ovat kiitollisia ja liikuttuneita pojastaan - ja heistä tulee kylässä kuuluisia.

Kuka tai mikä 'Ukkosen poika' sitten on? Hän vaikuttaa hedelmällisyyden ja maanviljelyn jumalalta Inarilta, joten kyseessä voisi olla syntytarina. Lohikäärmeen lisäksi Inaria on kuvattu androgyyniseksi, lentäväksi valkoiseksi ketuksi, joka on yksi Buddhan inkarnaatioista.

     *      *     *

'Prinsessa Hotarun urheat kosijat' sijoittuu sekin Echizenin maakuntaan ja on kaikessa karmeudessaan hauska tarina. Prinsessa Hotaru ei piittaa lukuisista kosijoistaan, joille käy yksi toisensa jälkeen surkeasti, mikä on kuitenkin niiden oma vikansa.

Kosijat eivät oli ihmisiä vaan he ovat hyönteisiä niin kuin prinsessa Hotaru itsekin. Hän on kaunis tulikärpänen. Kosijat koppakuoriaisia, sudenkorentoja, kiitäjiä...

"Ihailijoiden kohtalo on todellakin surullinen. Jotkut heistä leijuivat niemimaan majakoiden ympärillä. Toiset taas lepattivat Buddhan temppeleissä kahdeksan jalan korkeuteen kohoavien vahakynttilöiden ympärillä. Jotkut polttivat nenänsä suitsuketikkujen palavissa päissä."

No, lopulta tietysti tulee se prinssi oikea, joka vie Hotarun vihille ja sen pituinen se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti