perjantai 31. heinäkuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 505 "olen sinun nyt ja aina"


painajaistako? 
huomaat että en ole
vierelläsi nyt

et tiedä miksi
sitä kutsuisit, kutsut
sitä rakkaudeksi

käsiesi kaarella




Linkki: Samuli Putro. Olet puolisoni nyt. Radio Suomipop 31.07.2015 klo 16:15. YouTube

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 480: "Aamun radiouutinen: Cecil tapettu Zimbabwessa"


Motto:

"Metsästyksestä saadut amerikkalaiset dollarit ovat elintärkeitä Zimbabwen suojeluponnisteluille, mutta on myös vakava riski, että amerikkalaiset itse sekaantuvat salakuljetukseen ja -metsästykseen."

(USA:n Zimbabwen suurlähettiläs James D. McGee 23.10.2008)

Kuinka moni tunsi Cecilin (ei siis Ceciliaa koska kyse oli urosleijonasta) ennen kuin BBC uutisoi sen kuolemasta maailmalle 29.7.2015? Tuskin ketkään muut kuin Iso-Britannian ylempään keskiluokkaan kuuluvat ja yläluokkaiset turistit, joilla on ollut varaa turistina matkustaa vanhaan siirtomaahansa.

Luultavasti näistä turisteista suurin osa vuosikymmenten varrella on harrastanut myös leijonan- ja muiden suurpetojen metsästystä, mistä ei ole puhuttu aiemmin julkisuudessa paljon mitään. Ainakaan siihen sävyyn kuin viime päivinä urosleijona Cecilin kohtalosta.

Minua tällainen ihmisten sokea raivo hämmästyttää ja hämmentää. Jos ihmiset olisivat todella huolissaan leijonanmetsästyksestä, he eivät lukisi esim. Ernest Hemingwayn kirjoja ja ainakaan arvostaisi niitä (silti osin mikä liittyy tähän aiheeseen). Nobel-kirjailija tappoi Afrikassa luultavasti toistakymmentä leijonaa 1900-luvun alkupuolella. Ylpeänä, koska kyse oli arvostetusta huvista siinä missä ihmisten tappaminen sodissa on vielä tänä päivänä kunniakasta ja rohkeaa ja vaikka mitä ylevää. Hemingway harrasti myös  ihmisten, fasistien tappamista, Espanjan sisällissodassa.

     *     *      *

Tällaisten uutisten ympärillä liikkuu aina paljon väärää tietoa ja huhuja ja ne ruokkivat monenlaisten usein tahattomasti virheellisten tarinoiden syntymistä.

Siksi urbaaneihin legendoihin erikoistunut sivusto Snopes.com tuoreeltaan raportoi myös tästä tapauksesta, joka levisi parissa päivässä sosiaalisen median Twitterin, Facebookin, YouTuben ym. avulla joka puolelle maailmaa.

     *     *     *

Mitä Hwangen kansallispuistossa Zimbabwessa 7.7.2015 sitten oikein tapahtui? Mitä voimme tietää varmasti. Amerikkalainen hammaslääkäri Walter Palmer Minnesotasta (USA) ei kiistä ampuneensa Cecil-leijonaa, mutta hän sanoo tehneensä kaiken laillisesti ja parhaan ymmärryksensä mukaan. (Enempäähän ihmiseltä ei kai voi vaatia?)

On muistettava, että leijonien metsästys ei ole sinänsä laitonta, mutta luvanvaraista ja kiintiöityä toimintaa niin Zimbabwessa kuin muualla Afrikassa. Jos suurpetojen metsästys matkailullisiin tms. tarkoituksiin olisi kokonaan kiellettyä toimintaa, ei tällaisia tilanteita voisi syntyä. Olisi selvää, että Palmer tai kuka tahansa muu on tehnyt jotain todella, todella arveluttavaa, mistä hänen päänsä voisi surutta pudottaa niin kuin hän pudotti Cecilin pään.

     *     *    *

Metsästäjä, jonka lisenssinumero on 553 eli Theo Bronkhorst joka tapauksessa tiesi tarkalleen mitä teki, ja sen takia hänet tuotiin toissa päivänä 29.7. paikallisen oikeuden eteen kuulemaan syytteet ja korvausvaatimukset. Toinen syytetty oli paikallinen maanviljelijä Honest Trymore Ndlovu, joka oli toinen joka sai Walter Palmerilta palkkion salametsästyksestä.

Leijona oli ensin houkuteltu Hwangen kansallispuiston ulkopuolelle, minkä jälkeen se oli periaatteessa vapaasti ammuttavissa, mikäli metsästäjien luvat olisivat olleet kunnossa. Näin ei ilmeisessti ollut, ja sitä ei Palmer ehkä tiennyt.

Saattoi olla myös, ettei Palmer ollut tietoinen siitä, että leijonalla oli GPS-panta ja, että se kuului Hwangen leijonatutkimusprojektiin.

Joka tapauksessa kun leijona oli vihdoin kaadettu 40 tunnin jahtaamisen jälkeen, Walter Palmerille oli tullut selväksi, että kyse ei ollut tavallisesta leijonasta. Silti Cecil nyljettiin, pää irrotettiin ja GPS-paikannin yritettiin hävittää. Kaikki ei ollut siis loppuun asti kohdallaan. Palmerin tarinassa on leijonanmentävä aukko.

Linkki:

Cecil the Lion. Snopes.com

Jari Heikkilä. Cecilin tappaja sai ihmisten vihan niskaansa. MTV / Uutiset 29.07.2015 18:51

Jimmy Kimmel on the Killing of Cecil the Lion. Jimmy Kimmel live -show. YouTube (6 milj. kävijää!)

Korkeasaari toivoo Cecilin tapauksen havahduttavan:  "Metsästyksen ympärillä on teollisuutta". MTV / Uutiset 30.7.2015

Maailma reagoi Cecil-leijonan kuolemaan: Tunnettu talk show -isäntä purskahti itkuun. Ilta-Sanomat 30.7.

US dentist Walter Palmer 'regrets' killing Zimbabwe lion CecilBBC / News 28.7.2015

Yhdysvaltojen viranomaiset tutkivat Cecil-leijonan ampumisen. Ilta-Sanomat 31.7

Sartre: "Inho" (1947)


Klassikon asemaan noussut päiväkirjaromaani olemassaolon arvoituksesta ja ihmisen vapaudesta. "Inho" (1947) on eksistentialismin merkkiteos ja merkittävä kaunokirjallinen johdatus Jean-Paul Sartren filosofiaan. 

Tarina kerrotaan Antoine Roquentin nimisen yksinäisen miehen päiväkirjamerkintöjen kautta. Antoine on asettunut ranskalaiseen merenrantakaupunkiin viimeistelemään historiallista tutkimustaan, mutta vähitellen hänet valtaa outo kuvotus, inho kaikkea kohtaan, eikä hän kykene enää nauttimaan mistään. Hän alkaa kirjata ylös kaikki kohtaamansa esineet ja asiat, jotka häntä kuvottavat ja joihin hänellä ei tunnu olevan oikeutta koskea. Antoine yrittää parantaa tilaansa etsimällä menneisyydestään asioita ja ihmisiä, joita hän on rakastanut, mutta aina inho ja kuvotus saavat hänet valtaansa. Edes entisen rakastetun Annyn tapaaminen ei pelasta Antoinea eksistentiaaliselta angstilta, ja hän alkaa lopulta epäillä jopa omaa olemassaoloaan. (Kirjasampo)

     *    *     *

Huomasin juuri, etten ollut aiemmin postannut tähän blogiin mitään Jean-Paul Sartresta, vaikka johonkin maailman aikaan luinkin paljon hänen tekstejään suomeksi, englanniksi ja  yhden saksaksi, koska Tampereen yliopiston kirjastossa silloin oli vain saksankielinen laitos kirjasta "Being and nothingness" [1943]. Kirjan jotkut kohdat jäivät mieleeni siksi, että syntyi vaikutelma, että juuri tämä kirja oli sellainen, jota en olisi ymmärtänyt niin hyvin englanninkielisenä laitoksena (niin kuin olikin).

Kirjassa oli kiehtovaa pohdintaa ihmisten liikkumisesta yksin ja joukoissa, jonottamisesta. Se oli toinen seikka joka vuosikymmenten jälkeen on jäänyt mieleeni. Se että siihen aikaan kukaan tuntemani henkilö ei ollut kiinnostunut eksistentialismista ja että sovelsin ajatuksia yhteen tiedotusopin esseeseen, mistä lehtori Jyrki Jyrkiäinen piti kovasti. Mitään muuta ei muista. Niin ja tietysti Suomen 1980-luvulla nuorin tohtori Esa Saarinen nosti Sartren yleisen kiinnostuksen kohteeksi tekemällä siitä väitöskirjan vain 24-vuotiaana. Ja pari vuotta myöhemmin hän levytti naurettavan singlen 'Poikarakkautta', mikä aloitti homokeskustelun.

     *     *      *

Lueskelin kirjaa monena päivänä. Välillä harpoin, sitten palasin taas takaisin. Pidin kirjasta, ennen muuta siksi, että se  on filosofinen. Tosin turhan rönsyilevä, monisanainen ja -sivuinen, mutta luettava.

Kirjassa liikutaan yhden miehen, historiantutkijan Antoine Roquentin mielen maisemassa ja sisällä. Hän on matkustanut Pariisista pieneen Bouvillen kaupunkiin viimeistelemään tutkimustaan , joka ei koskaan valmistu. Inhon ja kuvotuksen tunteet - tai mistä sitten onkaan kyse - saavat hänessä vallan.

Roquentin lisäksi kirjassa on vain muutama muu henkilö, joita hän näkee liikkuessaan hotellin, kahvila Mablyn ja yleisen kirjaston ym. paikkojen välillä. Sen sijaan että hän keskittyisi työskentelyyn, hän keskittyy asioiden, esineiden ja ihmisten tarkkailuun ja kommentointiin mielessään.

     *     *     *

Tutkimuksen kohteena on Rollebon -niminen mies, jota hän myös miettii samoin aikaa jolloin tämä on elänyt 1800-luvunn alussa. Ilman tutkimusta mies olisi ehkä jäänyt kokonaan unohduksiin ja Antoite Roquentin kokee antavansa miehelle toisen elämän. Tai niin kuin lopussa paljastuu, toisen kuoleman, koska hän ei saa tutkimustaan valmiiksi.

Paradoksaalisesti  tutkiminen saa kertojan tuntemaan, että hän on töitä tehdessään elossa. Ja silloin kuin hän vain on, hän on ikään kuin kuollut tai hän ei tiedä mitä hän on. Onko hän edes ihminen, joka tuntuu liian itsestäänselvältä asialta.

Pohdinnoissaan Roquentin päätyy lopulta siihen, että tutkimuksen sijaan hän haluaakin kertoa tarinoita, mikä ilmeisesti merkitsee sitä, että hänen on siirryttävä fiktion puolelle ja kirjoitettava romaania.

torstai 30. heinäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 479: "tämä kesä"


Kävin ehkä puolisen tuntia sitten vielä iltauinnilla - niin kuin joka päivä - tosin hieman eri aikaan eri päivinä, aina juhannuksesta lähtien. Kesälomaa kesällä minulle ei ole ollut, ja olen ollut tiiviisti niin viikot kuin viikonloput Hämeenlinnassa. Enkä ole oikeastaan kaivannutkaan muuta.

Vuoden 1986 jälkeen meteorologien mukaan ei tällaista kesää ole ollut, näin sateista. Joten jos kesää arvioi aurinkoisuuden perusteella, on yksi ja sama milloin lomailee jos lomailee. Ainakin kotimaassa. Minulle silläkään asialla ei ole väliä. Kaikki käy. Sade tai aurinko. Ihan yhtä hyviä asioita. Polkupyörällä ajo sateessa on rauhoittavaa ja virkistävää, ja sitä on saanut tänä kesänä harrastaa melkein joka päivä, aamusta iltaan.

Esimerkiksi eilen sää oli käsittämättömän oikukas. Muutamassa sekunnissa saa vaihtui auringonpaisteesta sateeseen ja takaisin jatkuvasti. Seuraavaa minuuttia tai edes sekunttia ei pystynyt ennakoimaan. Kiinnostavaa.

     *     *     *

Parasta kesässä ovat aina loppukesän, elokuun pimenevät yöt. Esimerkiksi tänään oli varsin hämärää käydessäni ilta 11:n jälkeen rannassa. Jos pilvet häipyvät yöksi, ja kuu pääsee paistamaan, alkuillan pimeyden jälkeen järven pintaan saattaa osua kuunsilta. Kuutamoöinä varsinkin elokuussa uiminen on suurin ilo ja nautinto. Vedessä voisi olla loputtoman pitkään ja katsella niin kuuta kuin tähtiä.
   
     *     *     *

Vaikka vesi on ollut koko ajan vilpoista, alle 20 asteista, se on ollut minulle juuri sopivaa. Liian lämpimässä vedessä kasvavat levät ja bakteerit - ja lopulta siinä ei voi monestakaan syystä uida kuin hetken aikaa päivittäin. Tänä kesänä on vesi ollut uintikelpoista, niin puhdasta koko ajan, että olen voinut porskuttaa sen minkä olen viitsinyt ja jaksanut. Ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun olen asunut Katumajärven rannalla.

     *     *     *

Paras hetki uidessa on, kun huomaa valoisuuden äkkiä muuttuvan. Hämärä laskeutuu järven ylle, mutta yllättäen huomaa näkevänsä vedessä paremmin kuin hetkeä aiemmin. Hämäränäkö on alkanut pelata, mikä on hauska ilmiö, joka jaksaa aina ihmetyttää. Tänään olin juuri uimassa rantaan päin, kun vesi alkoi näyttää kuin fosforoidulta ja näin selkeästi laituria vasten olevat tikkaat oudon mutta tutun vihertävän valon keskellä.

      *     *     *

Kun olin jo melkein lähdössä pois, viereisestä rivitalosta tuli rantaan pariskunta myös iltauinnille. Vaihdoimme muutaman sanan. En ollut aiemmin nähnyt tätä miestä ja naista, mutta mies oli selvästi huomannut, että kävin päivittäin järvessä. Ja niin kuin usein: ne jotka epäilevät mennäkö veteen vai ei, tulevat järveen, kun vakuutan, että täällä voisi olla vaikka kuinka kauan... Olen hyvä markkinoimaan Katumajärven käyttäjäystävällisyyttä innokkaille uimareille, jotka jaksavat uida vedessä edes sen aikaa, että heille tulee lämmin siksi, että liikuttelevat vedessä omia jäseniään.

Mitä rivakamminn ui, sitä nopeammin tulee lämmin. Niin yksinkertaista se on.

RUNO ON VAPAA. Osa 504 "sua lemmin, mutta emmin"


sua lemmin kun
järjetön oon, pliis kuule
kuink' sydämein lyö



Linkki: Yölintu. Sua Lemmin Kuin Järjetön Mä Oisin. YouTube


Louhimies: "Kuutamolla" (2002)


"Kuutamolla" (2002) on Aku Louhimiehen ohjaama, kirjailija Katja Kallion ja Aku Louhimiehen yhdessä käsikirjoittama. Kallion samannimiseen romaanin pohjautuvan elokuvan pääosissa näyttelevät Minna Haapkylä ja Peter Franzén, ja sen tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin 2000-luvun alun tienoille.

Elokuva oli Aku Louhimiehen toinen kokoillan elokuva "Levottomien" jälkeen ja suosituimpia vuoden 2002 kotimaisia elokuvia. Se sai Suomessa 220 000 katsojaa. Elokuva sai myös useita kansainvälisiä elokuvapalkintoja. (Wikipedia)

     *     *      *

Iiris (Minna Haapkylä) on juuri täyttämässä 30 vuotta, ja  hän on syystä tai toisesta sinkku, hän on ensin töissä kirjakaupassa sitten kirjastossa. Ystävättärillä on miehiä ja miessuhteita, perheitä ja lapsiakin.

Ystävättärensä miehen kautta hän tutustuu aloittelevaan elokuvaohjaajaan Markoon (Peter Franzén), jonka kanssa hänellä synkkaa heti ja mutkien kautta he menevät naimisiin. Lopulta Iiriksen valinta on olla kuitenkin lähtemättä Hollywoodin, jonne Marko lähtee 1. menestyksekkään pitkän elokuvan jälkeen.

Iiris palaa lopulta lähtöruutuun, ja on tyytyväinen siinä. Ja tutustuu tavalliseen tatuoijaan Jukkaan, joka on yksinhuoltaja - ja jonka kanssa hän luultavasti alkaa seurustella.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 478: "Viivi ja Armas aloittivat uudestaan - vaan minkä?"


Viivi ja Armas ovat viettäneet kaikkien aikojen kesää, ei muuten mutta keskenään he eivät olleet ehtineet olla tai ennemmin voineet viettää aikaansa ennen tätä kesää.

He olivat olleet niin Saaristomeren saarilla kuin Turussa ja eri puolilla länsirannikkoa - ja hieman siellä täällä eri puolilla Suomea muutaman viikon ajan.

Kuluneen viikon he olivat käyneet päivittäin Kupittaan maauimalassa, ja vaikka vesi oli ollut viileää, Armas oli uinut joka päivä pariin otteeseen puolen kilometrin virkistävän pyrähdyksen.

Viivi oli halunnut käydä joka päivä tervehtimässä valkoista riikonkukkoa, sillä se toi hänen mieleensä hieman epäonnistuneen matkan Berliiniin edellisenä kesänä. Tällöin hän vietti yhden viikon Peacock Island -nimisessä paikassa, mistä jäi epämiellyttävä maku suuhun ennen muuta paikan  fasistisen historian takia. Saarella kansallissosialistit tekivät periaatepäätöksen juutalaisten tuhoamisesta.

     *     *     *

Viivillä oli ollut myös lomaromanssi, josta hän ei ollut kertonut Armakselle, eikä hän aikonut kertoakaan. Hän oli kertonut Armakselle olleensa viikon mahataudissa, vaikka hän juuri tuolloin oli itse asiassa ollut tuolla Berliinin lähellä olevalla riikinkukkoja vilistävällä saarella kuhertelemassa. Frederick oli eräänä aamuna vain häipynyt ja jättänyt yöpöydälle ystävällisen kirjeen ja matkarahaa takaisin Berliiniin. Viivi ei ollut ottanut rahaa mukaan - tai oli unohtanut rahansa -hotellihuoneeseen heidän lähtiessään eräänä iltana ex tempore Peacock Islandille.

- Armas eikö jo lähdettäisi. Minun on kylmä, sanoi Viivi ottaessaan iPodin kuulokkeet korviltaan. Ja nälkä.

Viivi oli koko aamun puhunut siitä, miten hän halusi tänään mennä päivälliselle ravintola Blankoon. Hän rakasti Blankon salaatteja ja halusi tänään bufalamozzarella-mansikka-caesarsalaattia.

- Aah mansikoita ja salaattia. Minulla on vesikielellä. Tahtoo lähteä heti nyt! esitti Viivi kiukustunutta lasta, joka polki jalkaa maahan. Ja veti Armasta kädestä - ja päästi sitten irti ja lähti kävelemään poispäin.

- Odota nyt vähän aikaa niin panen vaatteet päälle. Viivi! Odota.

- Ei jaksa. Menee jo -

Viivi heitti velttona jalkaa toisensa eteen ja roikotti käsiään. Ja romahti sitten maahan, ja nousi sitten istumaan.

- No, niin Viivi mennään.

- Ei jaksa. Nosta minut ylös.

Armas otti täysin velttoa naista käsistä ja yritti nostaa pystyyn, mutta eihän siitä tullut mitään, kun toinen pani vastaan.

Sitten Viivi nykäisi Armaksen viereensä maahan istumaan.

- Anna suukko, vaati Viivi. Sitten nousen ylös.

- Hirveä uhkaus. Minä syön sinut sen sijaan! kiusoitteli Armas puolestaan ja painoi Viivin maahan ja kutitti kainaloista.

- Armas, ei!! Ei, minä tapan sinut. Isken puukon keuhkoon. Revin silmät päästä...

- Hullu! sanoi Armas ja työnsi kielensä Viivin suuhun ja suuteli intohimoisesti.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 477: "Herra poltti huoneensa..."


Olen vuoden aikana - tämä päivä lukien - törmännyt kolme (3) kertaa yhteen tarinaan, josta en ole vieläkään täysin varma.

Kyse on lehtiuutisesta, jonka otsikkona väitetään olleen 'Herra poltti huoneensa'...

    *    *    *

Ainoa asia, mikä vaikuttaa varmalta on, etttä jokin vasemmistolainen lehti, luultavasti "Työmies" on 1930-luvulla julkaissut artikkelin otsikolla 'Herra poltti huoneensa', mistä lehti / toimittaja sai jumalanpilkasta sakko- / vankilatuomion.

Ja kyse oli vain siitä, että toimittaja uutisoi siitä, miten salama oli iskenyt kirkkoon ja polttanut sen.

     *     *     *

Sama toimii myös toisin päin. Kun kesken saarnan salama iskee kirkkoon, voidaan se tulkita myös niin, että jumala onkin asialla niin kuin Snopes.com -sivuston dokumentoimassa tositapahtumassa, mikä vahvistaa seurakunnan uskoa jumalan olemassaoloon.

Linkki:

H. Koskisen Sikamessias-taulu, tuomio j-pilkasta. 12.01.2015. Suomi24


salama sytytti (?) pohjanmaalla kirkon, jolloin eetu salin kirjoitti... 18.10.2005. Kysy.fi

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 399. Jumala tuhosi kirkkonsa. 09.01.2015. Tämä blogi

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 325. Ehdotus yhdeksi meemi-analyysiksi - tai unohda koko juttu.... Tämä blogi

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 476: "haittaako jos kylmä muuttuu kuumaksi?"


Voitte arvata, että Twitterissä ja Facebookissa ym. internetissä liikkuvat 2010 -luvulla kaikki herkullisimmat ja tajunnanräjäyttävimmät jutut, todet ja epätodet.

Jotkut tarinat vaikuttavat hyvin arkisilta ja käyttökelpoisilta.

    *    *    *

"Hiero mansikkasorbettia vahingoittuneeseen silmään ja saat näkösi takaisin." Yksinkertaista.

Jos joku kertoisi kokeilleensa jotain tällaista, .. arvaatte kai mitä ajattelisin.

Entä jos hän kertoisi tempun myös vaikuttaneen?!

Luultavasti tähänkin tilanteeseen sopisi sorbetin 'Dip Dab' -nimi oikein hyvin, sillä "Urbaanin sanakirjan" mukaan cooli ystäväni muuttuisi vähemmän kuuliksi dibdabiksi. Toisaalta haittaako se, että coolista tuleekin vastakohtansa eli hot. Hmm. Hyvä kysymys.

Linkki:

Dib dab. Urban dictionary

Dib Dab Art Club. Education. Facebook

Gerald Alexander. "If only he'd rubbed a sherbet dib-dab on his damaged eye his sight would have returned." #urbanmyth  (Twitter 29.7.2015)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 503 "niin sydämenmuotoista ja sydämellistä"


.. terälehti,
kortti, kaulakoru,
rasia, pilleri ..

sydämenmuotoiset
mustapitsiset nänni-
koristeet selfie-

kuvassa. mitä
ne kertovat sinusta?
sydän rakastaa?

Nurkse: "Sooloilua" (2007)


"Sooloilua" (2007) on Katja Kallion saman nimiseen romaaniin perustuva suomalainen draamakomedia, joka on Lauri Nurksen 1. pitkä elokuvaohjaus. 

Pääosia näyttelevät Saija Lentonen, Kari-Pekka Toivonen ja Kristiina Elstelä. Elokuva kertoo tekijöidensä mukaan salamarakkaudesta. Sooloilua on toinen Kallion alkuperäistekstiin perustuva elokuva, ensimmäinen on Aku Louhimiehen ohjaama "Kuutamolla". (Wikipedia)

     *     *     *

Hieman yli 3-kymppinen toimittaja Emma tulee raskaaksi kapellimestari Joelille, jota hän ei tunne ollenkaan.

Monien vaiheiden kautta hyvin epätodennäköiseltä vaikuttava pari löytää toisensa, mikä on lähinnä tahdon asia. Kummatkin haluavat elää toistensa kanssa, ja jättää edellisen elämän taakseen.

Tavallinen keskiluokkainen tarina, jonka kuvioissa on mukana myös Joelin hieman hassahtanut äiti ja toinen nainen sekä Emman työkaverit.

     *     *      *

Kevyehköä tarinaa luonnehtii aika hyvin sen nimi "Sooloilua", mistä pitkälti on kyse. Kummatkin sooloilevat tahollaan. Uran ja perhe-elämän sovittaminen yhteen ei ole helppoa, ja näyttämättä jäi miten se onnistui - ja onnistuiko se.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 475: "Seksiä SIAN kanssa? Sellaisia ne pikkukaupunkien pormestarit ovat vai ovatko..."


Jostain syystä tämän blogin kuukauden suosituin kirjoitus käsittelee Teemu Keskisarjan "Kyynelten kallio" (2011) -kirjaa, jossa kerrotaan mm. kuolemantuomioista, joita Suomessa on julistettu luterilaisena aikana eläimiinsekaantumisesta.

Aivan tuore nykytarina parin päivän takaa USA:n Alabamasta liittyy myös samaan aiheeseen.

    *    *    *

Kuva Now & News
-lehden legendasta
Poliisin vanhan tutun, Marvin Halbertin nimisen laitapuolen kulkijan väitettiin 27.7.2015 Alabaman Birninghamissa paikallisen Walmart -marketin WC:ssä harrastaneen jotain sopimatonta sian kanssa.

Tarina oli kuitenkin keksitty, vaikkakin siihen on tietysti uskottu. Olihan tarina julkaistu 'Now & News' -verkkolehdessä. Legendasta tekee kiinnostavan  se, että helposti uskomme - tai haluamme uskoa - tällaista (ja sehän ei suomalaisten ja amerikkalaisten ymmärryksen mukaan muka ole rasismia).

Jos paikallisen pormestarin olisi väitetty tekevän jotain samaa, kukaan tuskin olisi uskonut siihen edes, silloin kun sika huutaa vessassa ja Lions Clubiin tms kuuluva kunniallinen porvarillinen valkoinen keskiluokkainen mies rauhoittelee porsasta vessan pöntöllä aktin aikana.

Tarina levisi mm. Twitterissä, mikä sai myös Snopes.com -sivuston kiinnostumaan stoorista.

     *     *     *

Uutisen uskottavuutta lisäsivät silminnäkijähavainnot ja se, että poliisi tuli paikalle Walmartin henkilökunnan kuultua asiasta asiakkailta.

7-vuotias poika juoksi äitinsä luokse huutaen: "Äiti, äiti vessassa on mies, joka pitää sikaa tosi lähellä itseään!" Myöhemmin mies kertoi poliisille vaimonsa heittäneen hänet ja sian pihalle kotoaan.

Linkki:

Bacon man flake. Snopes.com

Alabama Man Caught Having Sex With Pig In WalMart Bathroom. Now & News

tiistai 28. heinäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 474: "Putosiko EILEN oikea enkeli taivaalta?"


Ilmeisesti Euroopan epävakaa tilanne ja vaikeat sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ongelmat ruokkivat mitä hulluimpia huhuja ja legendoja.

    *    *    *

Viimeisen legenda on pitkästä aikaa TODELLINEN legenda, sillä se on suoraan kristinuskon maagisesta perinteestä ja kerrottu totena, mihin on tietysti myös uskottu ja uskotaan.

Eilen 27.7.2015 julkaisiin Tumblrissa ja Facebookissa valokuvia "todellisen elämän langenneesta enkelistä", joka tarinan mukaan olisi pudonnut - tai pyydystetty - Lontoon taivaalta.

Snopes.com -sivusto väittää, että tarina ei ole totta, mutta kysehän on uskonasioista, joiden ei edes tarvitse olla totta.

Linkki:

Fallen angel. Snopes.com

Real Life Fallen Angel Has Fallen From The Sky In London (fake or real). YouTube

Vaaranmaa (toim.): "Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien satuja" (2014)


Satuja eskimojen arjesta ja fantasiasta. Suomentanut ja kuvittanut Mika Vaaranmaa.

"Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien satuja" (2014) on nimensä mukainen kokoelma eskimosatuja Grönlannista, Pohjois-Kanadasta ja Alaskasta. Ne kertovat uteliaista hiirilapsista, kilvoittelevista shamaaneista, jättiläiskoirista, kyliä hajottavista orpopojista ja siitä miten sumu syntyi. Lyhyet sadut kuvaavat ihmisten ja eläinten yhteistä taivalta rannattoman taivaan ja lumen välillä. (Takakansi)

     *     *     *

Tällaiset kokoelmat tai valikoimat ovat aina kiinnostavia. Jos Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tarinoista olisi vastaavalaisia kokoelmia, ostaisin niitä heti itselleni. Onneksi  internetissä on sivustoja, mistä tällaisia tarinoita löytyy kuitenkin koko joukko. Ja ehkä on ekologisempaa, että niitä ei edes paineta. Kääntöpuolena tietysti on, että myymällä omaa menneisyyttään heimot saisivat lisää varoja oman kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Niin kuin aina tämäkin inuiittien ja jupikien tarinakokoelma alkaa luomis- tai syntytarinalla. Kakilla kansoilla ovat omat versionsa yksistä ja samoista asioista, mikä on kiehtovaaa. Tällaisissa tarinoissa on siten jotain itsestäänselvästi arkkityyppistä. Ihmiset tarvitsevat tällaisia tarinoita itselleen - jos ei muuta, niin siksi, että jossain vaiheessa lapset alkavat kyselemään miksi, miksi. Ja jotainhan heille on sanottava!

     *     *     *

Syntytarinat kertovat paljon siitä, millaisessa ympärissä ihmiset ovat vuosisatoja ja -tuhansia eläneet. Mitkä asiat heille heidän ympäristössään olivat tärkeitä ja arkipäiväisiä.

Mika Vaaranmaan  kirjaan "Miten sumu syntyi" (2014) käännettyssä syntytarinassa on koko joukko asioita, jotka tuodaan sinänsä suppeaan tarinaan vaivihkaa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy siihen, miten kaikki tuntuu konkreettisesti alkavan jostain kauan aikaa sitten eläneitä ihmisiä kohdanneesta tapahtumasta.

Ensimmäinen ajatus on, että kyse suuresta asteroidista, joka tunnetulla tavalla putosi jääkauden viimeisen vaiheen lopulla Pohjois-Amerikkaan, millä oli globaaleja vaikutuksia elinympäristöön. Ylipäätään ihmisten syntytarinat tuntuvat alkaneen tästä ajankohdasta, mihin liittyy mm. vedenpaisumus. Vain harvat selvisivät hengissä, ja luultavasti ihmisiä on ollut jossain vaiheessa (n. 9000 vuotta sitten) hyvin, hyvin vähän eri puolilla Maata.

     *     *     *

Kun Maa oli valmis tulivat ihmiset. Tässä tarinassa ihmiset eivät tulleet merestä vaan maan sisältä pajupensaiden peittämästä maasta, puskista. Eli paikoista joissa oli jo muutakin elämää. Lapsia ei siis tuonut haikara tms vaan he nousivat pajunlehtien peittämänä maasta.

Sitten syntyivät mies ja nainen, miten tämä tapahtui, sitä ei tarinan mukaan tiedetä ihan tarkkaan. Nainen oli kuitenkin se, joka alkoi hoivata lapsia ja ommella heille esim. vaatteita ja vei lapset kotiinsa.

Jossain vaiheessa ihmiset avuksi tulivat koirat. Ne saapuivat kukkuloilta pölyisinä ja ihmiset löysivät koirat.

Aluksi ei tietysti kuolemaa ollut, kun ihmiset olivat vasta syntyneet, kaikki suunnilleen samoihin aikoihin. Jotkin ihmisistä alkoivat kuitenkin vanheta. Heistä tuli sokeita, liikkuminen oli vaikeaa.

Koska ihmiset eivät osanneet kuolla, heitä tuli aina vain lisää. Sitten tapahtui jotain. Mereltä tuli valtava tulva, joka hukutt monet ja sillä tavalla ihmisten määrä väheni.

Tulvan jälkeen alkoivat yö ja päivä vaihdella, tuli kuolema. Ja kun ihmiset kuolivat, heidät haudattiin takaisin maahan. Vainajat eivät kuitenkaan aina halunneet kuolla vaan he nousivat ylös maasta, joten heidän päälleen pantiin kummuksi kiviä.

Kuoleman myötä tulivat myös aurinko, kuu ja tähdet - ja lopulta vainajat muuttuvat tähdiksi taivaalle.

     *     *     *

Tämän yksinkertaisemmaksi ei syntytarina voi juuri tulla, mikä tuo mieleen sen, mitä Matti Kuusi sanoi tällaisista tarinoista. Ne ovat eräänlaisia esitieteellisiä selityksiä asioille, joista ei tiedetä oikeastaan yhtään mitään. Ja tarinoihin liittyi - ei niinkään uskonnollinen elementti - vaan ennemmin toive siitä, että elämää jatkuu jossain toisella tähdellä kuoleman jälkeen.

RUNO ON VAPAA. Osa 502 "flower power"


meillä kaikilla
on vaaleanpunaiset
aurinkolasit

sydämenmuotoiset
ja meissä kaikissa on 
hirveesti kukkaisvoimaa

Linkki: Beatles Yellow submarine. YouTube



Flower power. Wikipedia

Emilia Kannosto. Flower power love ninja girl. tumblr.com

RUNO ON VAPAA. Osa 501 "some kind of lolita perhaps, but I'm not sure"


älä murra mun
sydäntä, älä, älä
enkä mä murra

noita sydämen-
muotoisia laseja
jookosta joo? ok

Linkki: Marilyn Manson. Heart-shaped glasses. YouTube


lolita. Urban Dictionary

Stanley Kubrick. Lolita. Wikipedia

Sirkuspelle Hermanni. Wikipedia

Faulkner: "Villipalmut" (1947)


"Villipalmut" (1947) on amerikkalaisen kirjailijan William Faulknerin kirja, joka koostuu kahdesta erillisestä yhteenkiedotusta tarinasta. (Wikipedia)

"Villipalmut" on romaani joka kertoo kaksi kertomusta. Toisaalla ovat kahden lapsen äiti ja nuori lääkäri ja heidän mitään kyselemätön rakkautensa. Toisaalla on vanki, vanha mies tulvivan Mississippim armoilla seuranaan raskaana oleva nainen. Nämä kaksi kertomusta eivät sivua toisiaan mutta ne kuuluvat yhteen, täydentävät toisiaan, rakentavat yhdessä rikasta ja avaraa kuvaa ihmisen ehdoista, vapaudesta ja kohtalosta, taistelusta, uhrista ja häviöstä. (Takakansi)

"[William] Faulknerin romaaneista etenkin "Villipalmut" [1939], jossa sanataiteen modernistiseen tiheyteen yhtyy suorastaan klassinen suurpiirteisyys, teki ilmestyessään Alex Matsonin suomennoksena minuun voimakkaan vaikutuksen. Siitä lähtien olen ihaillut Faulknerin rohkeata sommittelutaitoa ja hänen kykyään tavoittaa etelävaltioiden merkillinen, painostava elämänilma." (Lauri Viljanen)

     *     *     *

Tätä kirjaa lukiessa alkaa nähdä asioita ja tapahtumia valokuvina ja lyhyinä videoklipseinä. Eräänlaisena kollaasina, jonka palaset eivät välttämättä muodosta kovin tarkkaa kokonaisuutta.

Kaikki kirjan henkilöt elävät intensiivisesti siinä hetkessä missä ovat. Kävi miten kävi, mikä on tietyllä tavalla viehättävää. He ovat kaikki jollain tavoin naiiveja, eivätkä osaa suojella itseään tai olla itsekkäitä. Silti he joutuivat hirveisiin ongelmiin - ja lopulta kummassakin tarinassa iäkseen vankilaan. Absurdia.

Ja melkein heti kirjan alussa nousee mieleen John Kent Harrisonin "Old man" (1997), joka yllätyksettömästi perustuu tähän kirjaan, mitä en tiennyt etukäteen.

     *     *     *

Päällimmäisenä kirjasta jostain syystä jää mieleen vesi elementtinä. Meressä uidaan, rakastelun välillä. Vettä pitkin kuljetaan, niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Vedessä oleminen on olemista moraalin ja pahan maailman tuolla puolen. Se on kuin jonkinlainen rituaali, jonka jälkeen seuraa paluu karuun arkeen, mutta kaikki näyttää nyt toiselta kuin muiden silmin.

     *     *     *

Vesi on myös elämän syntymisen paikka. Kummassakin tarinassa on nainen joka on raskaana. Toinen synnyttää, toisen lapsi abortoidaan. Ja koska abortoinnin syy on vain köyhyys, kuvaus on sydäntä riipivää.

RUNO ON VAPAA. Osa 500 "tosi haamu joka aamu"


ottaa kiinni jos
saa haamu joka aamu
uskoo rakkauteen

katsoo peilistä
huutaa pelkää pimeää
kuin satakieli

tekee nyt mieli
osamaksulla antaa
koko kaupungille

haavansa näkee
toivoo todellista 
sitä oikeaa

Linkki: Kaija Koo. En pelkää pimeää. Radio Suomipop 28.07.2015 klo 07:05

maanantai 27. heinäkuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 499 "ei saa koskettaa"


- ei saa koskettaa
- sanot vaan! - niin sanonkin
- sitähän minäkin

Linkki: Mamba. Saa koskettaa. Nostalgia 27.07.2015 klo 21:25

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 473: "Myi koiransa $25:lla ja osti takaisin $15 000:lla"


Legendat liittyvät nykypäivänä usein tunnettuihin henkilöihin kuten Hollywood-näyttelijöihin ja muusikoihin.

Sylvester Stallonesta kerrotaan, että "Rocky" -elokuvien jälkeen hän oli niin burnout, että hän mm. myi koiransa 25 dollarilla ja osti sen sitten takaisin 15 000 dollarilla.

Sylvester Stallone ja hänen Rockynsa on ajankohtainen Suomessa elokuun alussa, sillä "Rocky" -elokuvia aletaan näyttää 10.8. lähtien Nelosella.

      *     *     *

Tässä tapauksessa legenda on silkkaa legendaa eli 'Sly' Stallone ei myynyt koiraansa. Mielenkiintoiseksi asian tekee mm. se, että tarina on ollut liikkeellä kuluvana kesänä ja Snopes.com - sivusto kertoi siitä vain muutama päivä sitten.

Ja niin kuin usein tänä päivänä tällaiset tarinat lähtevät liikkeelle Facebookista.

     *     *     *

Legenda sisältää monia muitakin väitteitä Sylvester Stallonesta ja hänen elämästään, ja tarina huipentuu kertomukseen hänen koirastaan.

Slyn kerrotaan myyneen koiransa ja sitten katuneen kauppaansa. Hän odotti uuden omistajan ovella useita päiviä saadakseen koiransa takaisin ja lopulta onnistui siinä.

Uusi omistaja ei aluksi halunnut myydä koiraa, mutta Stallone aneli koiraansa takaisin - ja sai sen vasta suurella summalla.

Hyvä stoori joka ei vain valitettavasti ole totta, niin kuin usein hyvät tarinat.

     *     *     *

Bullmanstiffista kiersi tarina jo vuosikymmeniä sitten, samana vuonna kun ensimmäinen "Rocky" (1976) -elokuva esitettiin, jonka Sylvester Stallone itse käsikirjoitti itselleen.

Stallonen perheineen ja koirineen väitettiin nähneen jopa nälkää ennen kuin hän sai myytyä käsikirjoituksensa.

Linkki:

Sly(= Sylvester Stallone) and the family dog. Snopes.com

RUNO ON VAPAA. Osa 498 "seonnut niin että ovat sanatkin sekaisin"


kun sä kosketat
mua, senat sakoaa 
lobotomiaa

Linkki: Jesse Kaikuranta. Lobotomia. Radio Suomipopp 27.07.2015 klo 19:35

Diderot: "Tämä ei ole tarina" (2015)


Valikoima sisältää neljä valistusfilosofi ja kirjailija Denis Diderot’n aiemmin suomentamatonta tekstiä: tarinoita ja dialogeja, joista jokaisessa huomion kohteeksi tulee nainen – kuitenkin niin, että “dialogin kumppaniksi tai aiheeksi ei sovi nainen, joka pysyy aikakauden tyypittelyissä eikä riko missään sovinnaisuuden rajoja” (suomentaja Jan Blomstedt jälkisanoissaan). 

Hurskaaksi kuvattu Marsalkatar de *** lipsuu Diderot’n kanssa rupatellessaan ja tämän johdattelemana roolistaan, ja toisaalta ainakin sukulaisten viettelijättärenä pitämä Mlle de La Chaux osoittautuu rakkaudessaan mitä sovinnaisimman uskolliseksi. 

Taitavasti suomennettu valikoima vie lukijan 1700-luvun säätyläissalonkeihin, rikastaa kuvaamme kirjailijasta ja asettaa samalla monia edelleen aiheellisia kysymyksiä sukupuolten välisistä suhteista ja avioliittoinstituution paradokseista. (ntamon sivusto)

     *     *     *

"Tämä ei ole tarina" (2015) on viehättävä valikoima 1700-luvun älymystön satunnaisia keskusteluita tai Dennis Diderot'n tarinoita, jotka eivät ole tarinoita, mutta eivät myöskään esimerkiksi näytelmätekstiä, vaikka ovatkin dialogia.

Tekstien kääntjä Jan Blomstedt pohtii, miksi Diderot on päätynyt tarinoinnissaan valitsemaansa ratkaisuun ja syyksi hän näkee sen, että kirjailija kyseenalaistaa porvarillisen romaanin muodon. (Ja yhtä hyvin voisi todeta, että ylipäätään suljetun tekstimuodon, jollaisia tarinat ovat.)

     *     *     *

- Huijaus - Keskustelu marsalkatar De ***:n kanssa - Tämä ei ole tarina - Madame de la Carlière - Diderot ja naiset (Blomstedt)

     *     *     *

Jokaisessa tarinassa on Diderot itse ja joku nainen, jonka kanssa keskustellaan. Valistuksen aika oli historiallista aikaa, jolloin miehet ja naiset ehkä 1. kertaa keskustelivat kirjallisissa salongeissa ym. tasa-arvoisesti ja saattoivat olla reilusti esim. ateisteja ja hylätä kristiuskon ja muiden suurten uskontojen jumalat.

Kertomukset ovat arkista jutustelu, joiden kautta muotoutuu jonkinlainen tarinan kaari tai juoni ilman että ne ovat muuta kuin keskustelua tai tekemistä (sen kuvailua).

Sanoilla ja puheella vaikutetaan ja yritettään vaikuttaa toiseen. Keskustelussa on juoruja, huhuja, kaikenlaisia tiedonsirpaleita, millaista ihmisten todellisuus koostuu. Diderot kuvaa prosessia, joka saattaa johtaa sopivissa oloissa tarinoiden syntymiseen, mutta niin ei välttämättä tapahdu.

Kenties ihmiset vain keskustelevat tutuista ihmisistä ja heidän ongelmistaan ym. 'Huijauksessa' on mies, jota Diderot yrittää auttaa saamaan taulunsa takaisin rakastajattareltaan, mikä vaatii juonikkuutta. Mutta nainen ei ole tyhmä.

Toisessa tarinassa Diderot, joka on ateisti keskustelee hurskaan marsalkattaren kanssa, ja saa tämän hämmennyksiin. Naisella on perinteinen kristitty käsitys omata korkeammasta moraalistaan, minkä Diderot onnistuu kyseenalaistamaan. Mutta niin kuin kaikki uskoivat, tämäkin nainen tietysti pysyy omassa pyhässä uskossaan.

Diderot puuttuu kristinuskon tunnettuihin heikkouksiin: jumalaan uskova sai kaikki rikoksensa anteeksi, kunhan hän vain pyytää niitä. Mitään moraalia uskonnossa ei ole? Samalla tavalla kuin Leo Tolstoi, Diderot iskee kristittyjen heikkoon kohtaan eli Jeesuksen 'Vuorisaarnaan'. Käytännön elämässä sillä ei ole mitään merkitystä vaan Paavali on suurempi auktoriteetti. Jumalan ja kuninkaan nimissä  tapetaan toisinajattelijoita ym. se mitä ehditään.

     *     *     *

'Tämä ei ole tarina' esseessä - tai miksi tekstiä sitten luonnehtiikaan - Diderot suoraan pohtii omien kirjoitusten muotoa. Hän on tietoinen siitä, että kansantarinat eivät ole kirjoitettuja vaan kerrottuja suustu suuhun. Ja parhaat tarinat eivät ainakaan aluksi ole painettuja! Ja sama ajatus, jonka folkloristit esittivät 1900-luvulla, on jo Diderot'lla. Tarinat ovat kuin epidemia tai virus, joka leviää halusi sitä tai ei.

Diderot tuntuu ajattelevat, että em. tarinoihin liittyy aina voimakkaita tunteita ja intohimoja, mikä saa ihmiset tarttumaan niihin. Tosin hän tietysti liikkuu vain oman säätynsä piirissä ja peilaa tarinoita sen kautta. Teksti on enimmäkseen kahden miehen välistä keskustelua, juoruilua, ja koko ajan hypitään tajunnanvirtamaisesti asiasta toiseen niin kuin arkisessa keskustelussa tehdään.

     *     *     *

Rakenteellisesti kiinnostavin on viimeinen tarina 'Madame de la Carlière', jossa kommentoidaan sitä mitä on kuultu, tarkastellaan asioita eri näkökulmista, annetaan niille uusia tulkintoja, kommentoidaan jne. Tarina on koko ajan turbulenssissa.

Kiinnostavinta on miten alkuperäinen tarina puretaan osiin, sen kohde madame, osoitetaan pahimmaksi mahdolliseksi teeskentelijäksi.

Hännikäinen: "Hysterian maa: Marko Tapio ja Arktinen Hysteria" (2013)


"Arktinen hysteria ei ole sairaus. Emme tiedä mitä se oikein on. Se on eräs ilmiö meidän elämässämme ankaran ilmaston ja armottomien olojen keskellä."

"Arktinen hysteria" oli Marko Tapion pääteos. 4-osaiseksi suunnitellusta romaanisarjasta ehti ennen kirjailijan kuolemaa valmistua vain 2 osaa, mutta keskeneräisenäkin se on yksi omintakeisimmista sodanjälkeisistä suomalaisista romaaneista. Teos on yhdistelmä historiallista romaania, sukutarinaa, eksistentiaalista moraalitutkielmaa ja sotaromaania. Sitä on pidetty muodoltaan ja maailmankuvaltaan vastineena Väinö Linnan tuotannolle.

Timo Hännikäinen valaisee uudessa kirjassaan Tapion suurromaani eri kulmista. Päähuomio on sen kuvassa suomalaisuudesta. Arktinen hysteria on metafora passiiviselle, alakuloiselle ja sulkeutuneella kansanluonteelle, joka välillä leimahtaa äärimmäisiin mielentiloihin ja tekoihin. Hännikäinen kuvaa myös, miten arktinen hysteria ilmeni Tapion persoonassa ja miten kirjailija lopulta luhistui työtaakkansa alle. "Hysterian maa" on paitsi kirjallisuusesseistiikka, myös pohjoisen sielun luotausta. (Takakansi)

    *    *    *

Kirjaa lukiessa tulee selväksi, ettei Marko Tapio luhistunut työtaakkansa alle - niin kuin takakannessa mainitaan. Hän oli juoppo, joka sekakäytöllä tuhosi niin aivonsa kuin sisäelimensä ja kuoli siksi  ennen aikojaan, eikä eläessään pystynyt kirjoittamaan kirjasarjaansa loppuun.

'Arktinen hysteria' puolestaan on kaunisteltu selitys sille, miksi suomalaisen miehen täytyy juoda itsensä jatkuvasti tainnoksiin. Viina antaa oikeutuksen kaikelle mahdolliselle moraalittomuudelle, mitä selvin päin ei voitaisi tehdä. Humalassa kaikki on sallittua. Jos tappo tai raiskaus on tehty humalassa, (mies)tuomarit ymmärtävät tekijää. Hän ei ole tehnyt tekoaan täydessä ymmärryksessä, vaikka olisikin.

     *     *     *

Timo Hännikäisen kirja "Hysterian maa" (2013) on eräänlainen kirjailijaelämänkerta, mutta yhtä hyvin se on ajankuvaus, joka ulottuu aina tähän päivään asti.

Niin ansiokas kuin kirja onkin - ja monin kohdin syntyy vaikutelma että hyvin tarkkaan punnittua puhetta - jotkin yksittäiset kohdat särähtävät pahasti silmään.

Kuva yhteiskunnasta ei ole tätä päivää, niin kuin ei valitettavasti yhdelläkään 2000-luvun kirjailijallakaan, joten siinä mielessä kyse ei ole kovin pahasta .. synnistä. Pahin virhearvio on, ettei Suomi enää 1960-luvun jälkeen ollut luokkayhteiskunta, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Suomalaisen yhteiskunnan luokkarakennetta tutkittiin 1980-luvun alussa, ja siitä on saatavissa paljon tietoa. Hyvin laajan työväenluokan lisäksi Suomessa on koko joukko sosiaalisia ryhmittymiä, eri tavoin köyhiä, syrjäytettyjä ja sorrettuja, jotka eivät kuulu perinteisiin luokkajakoihin.

     *     *     *

"Hysterian maa" on valaiseva johdatus Marko Tapion tuotantoon ja mm. sen yhteyksiin modernistiseen kirjallisuuteen, joista tärkein hänelle oli amerikkalainen William Faulkner ja tämän teos "Villipalmut" (1962), josta hän sai rakenteen "Arktisen hysterian" (1967) 2. osaan.

Hännikäisen kirja on on kiinnostavaa kulttuurihistoriallista analyysiä ja pohdiskelua. Hän esimerkiksi muistuttaa siitä, miten nuorta kristinusko oikeasti Suomessa on. "Raamattua" alettiin takoa Jukolan veljesten ja heidän isiensä päähän vasta 1860-luvulla, kun syntyi kansankoululaitos ja sitä ennen 1800 -luvun alkupuolella herätysliikkeet.

Paavalin opetukset esivallan kunnioittamisesta tekivät suomalaisista uskollisia esivallalleen - oli kyse sitten ruotsalaisista, venäläisistä tai suomalaisista - hyvässä ja pahassa.

    *     *     *

Toinen Timo Hännikäisen analyysin floppaus liittyy edelliseen. Ennen kuin Ruotsi alkoi rakentaa suurvaltaa, mihin se otti Suomen mukaan, ei suomalaisilla, sen kummemmin kuin venäläisilläkään, ollut sotaisia pyrkimyksiä mihinkään suuntaan. Heimopäälliköt saattoivat nahistella keskenään, mutta ei sen kummempaa.

1800-luvun uudet ideologiat rakentuivat järjestäen kristinuskon perustalle, oli kyse sitten liberalismista tai sosialismista, joten ei ole ihme, että Björkharryjen suvun kolme polvea sujuvasti surffailivat eri ideologioiden ja uskonnon välillä.

Arktinen hysteria, jota Hännikäinen paljon pohtii, on sekin saman ajan 1800- ja 1900-lukujen tuotosta. Kyse ei ole mistään naurettavasta ilmastosta tai kansanluonteesta, mikä spekulaatio on silkkaa pseudotiedettä.

     *      *     *

Kansallisvaltiota rakennettaessa luotiin kuva oman kansan suuruudesta ja erinomaisuudesta suhteessa muihin, mitä pyrkimystä kristinuskon jumalan uskottiin tukevan. Kaikki modernin yhteiskunnan sodat, joita Suomen lähihistoriaan mahtuu paljon, olivat uskonsotia.

"Raamatun" tarinat - ja ennen muuta saarnaajien toiminta - lietsoivat hysteriaa muita (pakanoita) kohtaan, mitä ei suomalaisten vanhoissa kansantarinoissa ollut. Ne lietsoivat myös kaunaa rikkaita ja esivaltaa vastaan, jota ristiriitaisesti piti samaan aikaan kunnioittaa.

Tietyllä tavalla Marko Tapio oli oikeassa siinä, että yhteiskunnan rappeutuminen alkoi modernien puolueiden synnystä siinä mielessä, että ne kaikki rakentuivat ideologioiden varaan sen sijaan, että olisi lähdetty parantamaan eri ihmisryhmien asemaa, tilannetta ja kehittämään eri alueita.

Ideologiat antavat oikeutuksen vielä tämän päivän Suomessa kohdella kaltoin suurta osaa suomalaisista. Kansan enemmistö kun on aina oikeassa. Ja oikeassa ovat ne, joita on määrällisesti enemmän. Tai jolla on hallussaan viimeisin teknologia jolla se pystyy listimään toisen tarvittaessa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Shyamalan: "Kuudes aisti" (1999)


Pieni poika kommunikoi henkien kanssa, jotka eivät tiedä olevansa kuolleita, hakee apua lannistavalta lapsipsykologilta. (IMDb)

"Kuudes aisti" (1999) on  jännityselokuva, jonka on ohjannut M. Night Shyamalan.

Elokuva kertoo Malcolm Crowesta (Bruce Willis), joka on arvostettu lastenpsykologi.  Malcolmia on jo vuosia vaivannut yksi potilas, jota hän ei voinut auttaa. Malcolm tapaa 9-vuotiaan pojan, joka pystyy puhumaan kuolleille. Häntä auttaessaan Malcolm syöksyy suoraan pelon ja painajaisten maailmaan. (Wikipedia)

    *     *      *

TÄNÄÄN 4:LTA KLO 21:00

     *     *     *

M. Night Shyamalanin "Kuudes aisti" (1999) on elokuva, joka hienolla tavalla liikkuu modernin kansanperinteen uskomusten rajapinnalla. Pitkän, pitkän perinteen jatkona.

Eurooppalaislähtöisillä ihmisillä on ollut aina jonkinlainen läheinen suhde vainajiinsa, ennen kristinuskon hapattavaa vaikutusta. "Kuudes aisti" -elokuvassa pikkupojalla Cole Searilla (Haley Joel Osment) on yhteys vainajiin, jotka pyytävät häneltä pieniä mutta omalta kannaltaan tärkeitä palveluksia.

Taustalla on ajatus oikeudenmukaisuuden toteutumisesta kuoleman jälkeen. Mikäli kuollut ei saa sielulleen tms. rauhaa, se vaeltaa loputtomiin maan päällä.

Colen ongelmana on, ettei hän ymmärrä, mitä vainajat häneltä haluavat vaan pelkää rujon näköisiä hahmoja. Tämä raivostuttaa vainajat, sillä Cole saa käytöksellään aikaan sen, etteivät vainajat voi esittää hänelle pyyntöjään.

Lastenpsykiatri Malcolm Crove (Bruce Willis) oivaltaa mistä on kyse - ja antaa Colelle yksinkertaisen ohjeen vain kuunnella, mitä näillä on hänelle sanottavaa.

     *     *    *

On helppo sanoa, että Cole sairastaa jonkinlaista lapsuuden skitsofreniaa tms. Olennaista kuitenkin on, että hän saa mielensä hallintaan psykiatrin yksinkertaisen ohjeen avulla - ja saa samalla niin vainajat kuin heidän eloonjääneet sukulaisensa tyytyväisiksi.

Käyttäytymismalli ohjaa vaivihkaa moraaliin, joka on huomattavasti vahvempi kuin lähimmäisen rakkauden filosofia ja vastaavat suurten uskontojen puolivillaiset moraaliset säännöstöt.

RUNO ON VAPAA. Osa 497 "kun sä kurkotit Medusan kaulaasi muhun päin, ja mä sanoin polttaa"


sun kosketuksen
tunnen kaulan, hiukset. huulen:
"tämä on totta"

Linkki: Laura Närhi. Tämä on totta. YouTube

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 472: "Viivi ja Armas kokonaistaideteoksena lauantaina"


Viivi ja Armas osallistuivat eilen Turun H2Ö-festivaaliin. Heistä tuli osa tuhansien henkilöiden muodostamaa kokonaistaideteosta.

Koko  Ruissalon vanha telakka-alue kymmenine taiteilijoineen ja yleisöineen muodosti kahden päivän aikana yhden suuren teoksen. Ainakin Helsingin Sanomien mukaan.

Viivi ja Armas tulivat paikalle silkasta uteliaisuudesta, he eivät olleet etukäteen tutustuneet edes ohjelmaan. He olivat hankkineet vain liput, ja menivät sisään telakan portista.

Viivi ei pitänyt vellovista ihmismassoista, joten Armas oli varautunut siihen, että käynnistä saattaisi tulla hyvin lyhyt. Sitten mentäisiin syömään johonkin keskustan ravintolaan, luultavasti kaupunginkirjaston vieressä olevaan Smöriin, jossa heidän oli tapana tavata toisiaan.

     *     *     *

Ensimmäiseksi Viivi halusi ehdottomasti tehdä valtavan SUURIA saippuakuplia, mistä hän halusi valokuvia. Tai oikeastaan kuvia otettuna suurten kuplien läpi. Kuplat olivat kuin linssejä, joiden kautta maailma näytti ... kiinnostavalta.

Armasta alkoi jossain vaiheessa jo hieman pitkästyttää, mutta Viivillä tuntui olevan hauskaa. Sitten äkkiä kuin salamaniskusta Viivi lopetti tekemisensä ja lähti kävelemään rantaan päin.

- Hei, mihin sinä nyt menet, Armas huusi perään. Viivi lisäsi vain vauhtia, eikä vastannut.

Kun Armas oli saamassa Viivin kiinni, tämä kääntyi yllättäen ympäri ja huusi:

- Pöö! ja hyppäsi Armaksen kaulaan ja suuteli tätä keskellä suuta.

- Voi vitsi, että sinä olet HULLU. En koskaan totu noihin sinun... Sanonko mihin?

- Älä sano. Mennään tuonne! Viivi osoitti kädellään

     *     *    *

Vedessä seisoi mies, jolla oli mikrofoni kädessä - ja jostain ihmeen syystä - hän  alkoi pyörittää sitä päänsä päällä.

- Ei vaikuta täysipäiseltä, Armas sanoi hieman nyreissään.

- Älä ole aina tuollainen. Katsotaan, mitä tässä tapahtuu. Tämä on joku performanssi, ettäs sitten tiedät senkin, sanoi Viivi tietäväisen näköisenä. Siitä oli ohjelmassakin.

Viivi katseli hetken miestä, jonka haalareista purkautui ilmaan höyryä ja hän mölisi vedessä jotain kummallista mantraa pyörittäessään mikrofonia yhä pidemmän johdon varassa ja lopulta hän hissasi mikrofonin takaisin käteensä.

- Olet oikeassa. Ei tuossa ole mitään järkeä. Mennään jonnekin. Voitaisiin vaikka rakastella tai jotain, vilkaisi Viivi pilke silmäkulmassaan Armasta.

- HULLU, kuiskasi Armas Viivin korvaan ottaessaan tätä kädestä ja suudellessaan hellästi poskelle.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 471: "Kuin suoraan katastrofielokuvasta: komeetta törmää Maahan ensi syyskuussa?"


Kuin suoraan Lars von Tierin elokuvan "Melancholia" (2011) loppukohtauksesta. Komeetta törmää Maahan 25.9.2015.

Näin kertoi "Before Its News" -sivusto 5 / 2015.

Komeetta on muuttanut kurssiaan ja aiheuttaa Maassa kaaoksen.

     *     *     *

Uutisen mukaan sekä NASA että kotimaisen turvallisuuden virasto FEMA ovat alkaneet valmistautua globaaliin katastrofiin.

NASA on laatinut 'asteroidin hypoteettisten vaikutusten skenaarion' ja FEMA on alkanut varastoima elintarvikkeita ym.

Mitään asteroidi Possea ei ole tietysti tulossa mistään, mikä olisi kuitenkin mahdollista, mikä on tietysti pelottavaa.

     *      *     *

Ajatuksella on kiinnostava leikitellä. Entä jos tilanne olisikin toisin. Ehkä totuutta halutaan peitellä ihmisiltä siksi, ettei haluta aiheuttaa kaaosta Maassa etukäteen?

Kaaos tulisi joka tapauksessa törmäyksen jälkeen. (Kenties kaikkien aikojen surkein kesä on merkki nopeasta muutoksesta?)

Käyttöön on siis valjastettavissa vanha kunnon salaliittoteoria, joka on kaikkien hyvien modernien kansantarinoiden hyvä ystävä.

     *      *     *

Suomeen saakka tarina asteroidi Possesta ei tietääkseni koskaan saapunut. Todellinen Kreikan katastrofi oli mittasuhteiltaan samaa luokkaa, jos ei pahempikin kuin yhden pahaisen 1,5 mailia halkaisijaltaan olevan kivenjötikän törmääminen johonkin päin maailmaa.

Linkki:

Confirmed-2.5 Mile Wide Comet expected September 15-28, 2015. Before It's News

Posse Comet at us. Snopes.com

RUNO ON VAPAA. Osa 496 "vain pakki puuttuu"


oon juonut vettä
lähteeltä, monta tippaa
tappavaa mettä

nähnyt kuohuja
jätteiden haisevien
kuohuviinien

autoo ajanut
ilman pakkii vain eteen-
päin päiviä, joo

Linkki: Samuli Edelmann. Peggy. Radio Suomipop 26.07.2015 klo 00:15

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Vuoksenmaa: "Nousukausi" (2003)


"Nousukausi" (2003) on Johanna Vuoksenmaan palkittu esikoisohjaus. Elokuva voitti vuoden 2003 'Jussi' -patsaan parhaasta elokuvasta, musiikista (Kerkko Koskinen) ja käsikirjoituksesta (Mika Ripatti). 'Jussi'-ehdokkuuksia "Nousukausi" keräsi 10 kappaletta. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN YLE TV1 KLO 21:10

     *     *      *

Huikea tarina siitä, miten pienestä menestys - ja varsinkin sen säilyminen - on kiinni. Ja ilman rahaa ei modernissa maailmassa selviä ja pysty käyttämään kykyjään ja taitojaan, vaikka sellaisia olisikin.

Janne  (Petteri Summanen) saa unelmatyön ja lähtee sen kunniaksi vaimonsa Katrin (Tiina Lymi) kanssa extreme-lomalle Helsingin Jakomäkeen kuukaudeksi.

Vastoin odotuksia he joutuvatkin huijatuksi ja ovat menettää omaisuutensa, työpaikkansa ja kaiken aineellisen mitä heillä on.

Hollywood-maiseen tyyliin loppu hyvin kaikki hyvin. Kiinnostavampi vaihtoehto olisi kuitenkin ollut, miten parissa viikossa elämä voi mullistua täysin silkan sattuman ansiosta, eikä palaa enää ennalleen.

Jannen ja Katrin kohtalo on sinetöity pitkäksi aikaa Jakomäkeen tai kadulle...

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 470: "Varokaa naiset - käyntikortteja"


Tänään "About.com" -sivustolla kärkeen oli nostettu urbaanilegenda vuodelta 2008, joka liikkui lähinnä sähköpostiviesteinä maailmalla.

Ennen muuta naisia varoitettiin tietynlaisista, sanoisinko, lipevistä miehistä, jotka jakelevat käyntikorttejaan.

Korttiin on imeytetty 'burundanga' -nimistä huumaavaa ainetta, joka lamaannuttaa uhrin, jonka jälkeen häneen on helppo päästä käsiksi.

Tarina on tietysti yksi tuhansista, joiden kautta nykyihmisistä tehdään yhä paranoidisempia toisiaan kohtaan. Eläköön kaikkien luottamus toisiaan kohtaan!

     *    *     *¨

Wikipedia -sivusto paljastaa, että 'burundanga' on jonkinlaista hallusinogeeniä (skopolamiini), jota löytyy myös luonnosta esimerkiksi hullukaalista.

Sen sijaan ei ole totta, että ainetta olisi käytetty tarinoiden esittämällä tavalla ainakaan USA:ssa ja Kanadassa - tai missään muuallakaan.

     *     *     *

Burundanga ei imeydy kuvatulla tavalla suoraan ihon läpi - käyntikortista vaan sitä täytyy ottaa sisäisesti tai hengittää sisäänsä.

Aine on myös hajutonta ja mautonta toisin kuin tarina edellyttää. Jos käyntikortti haisee vahvasti ... huumaavalle aineelle, siinä ei siis ole burundangaa tai jos on, siitä ei ole mitään haittaa!

"About.com" -sivustolla on esimerkki 26.3.2010 Teksasin Houstonissa liikkeelle lähteneestä viestistä.

Nainen nimeltä Mary Anne Capo raportoi poliisille, että hän oli saanut paikallisella huoltoasemalla tuntemattomalta mieheltä kirkon lehtisen, jonka jälkeen hänen kurkkunsa ja kielensä alkoivat turvota "kuin joku olisi kuristanut minua". TV-haastattelussa nainen sanoi lehtisessä olleen jotain ainetta.

Mistä lopulta oli kyse jäi selvittämättä. Nainen ei käynyt sen kummemmin lääkärissä kuin lähettänyt lehtistä tutkittavaksi.

Feodoroff: "Non Profit" (2006)


"Non Profit" (2006) kolttasaamelaisen Pauliina Feodoroffin esikoispitkä kertoo tutkijanaisista, jotka perustavat Lappiin tutkimuskeskuksen tarjotakseen kestävän ratkaisun maapalloa uhkaavalle makean veden ja energian pulalle. (Yle Areena)

     *      *     *

Lupaava esikoisohjaus. Pauliina Feodoroffin kannattaa ehdottomasti jatkaa samalla linjalla jatkossakin. Saamelaisten perinteen ja tieteen yhdistämisessä riittää tehtävää yhden ihmisen elämän ajaksi. Siinä on työtä ihmisille loputtomien sukupolvien ketjussa tästä eteenpäin. Tarvitaan vain korjausliike johonkin tuntemattomaan suuntaan...

Siskokset Eva (Milja Sarkola) ja Kii (Minna Harjuniemi) olivat kiinnostavasti rakennettu vastakohtapari. Projekti käynnistyi Kiin ideoimana, joka kokosi ympärilleen tutkijajoukon, joka osti ja kunnosti kylän Sodankylästä. Jossain vaiheessa vanha viisaus vei mennessään - ja jokainen voi mielessään pohtia, mihin kaikkiin tuloksin naisjoukko lopulta pääsi...

Kyyniset tulkitsevat tilanteen niin, että naiset masentuivat ja menettivät otteensa todellisuudesta. Mutta kuka määrittää - sinulle tai minulle - mikä meidän todellisuutemme on. Mikä on totta, mikä harhaa?