lauantai 11. heinäkuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 150 -

CC by  Mimmi L. 
Välillä melkein naurattaa tämä oman olemisen surkeus. En tarkoita ettenkö sinänsä nauttisi olemisestani ja elämisestäni, mutta jotkut asiat ovat äärimmäisen vaikeita. Tarkoitan ihan yksinkertaisia ja tavallisia perus-perusasioita

Niin kuin ihan tavallinen jaksaminen. Eilen kävin alkuillasta uimassa. Tunsin itseni hieman, vain hieman väsyneeksi. Heräsin 16 tuntia myöhemmin hyvin levänneenä. Enkä edes ylinukkuneena.

Jos ihmisillä keskimäärin kuluu elämässään aikaa nukkumiseen kolmannes, minulle se hipoo toisinaan kahtakolmasosaa!

    *    *    *

Joskus nukkumiseni menee överiksi, siksi että en edes halua nousta ylös. Jokainen tietää miten siinä käy, jos keinotekoisesti jatkaa nukkumistaan ja makaamistaan. Olo on sekava ja epämiellyttävä.

Toisinaan nukkuminen menee toisella tavalla yli. Tämä aamu oli hieman sellainen. Unet vyöryvät toinen toisensa  perään, eikä halua jättää hyviä tarinoita kesken. Kun edellinen päättyy toinen jatkuu ja tietystihän sitä haluaa nähdä, mihin hyvä tarina päättyy. Asian ainoa huono puoli on se, että nämä esitykset ovat uniikkeja. En muista niitä juurikaan jälkikäteen. Enintäin tunnelman ja satunnaisia yksityiskohtia.

     *     *      *

Erään kerran herätessäni mieleeni oli jäänyt ajatus, että parhaat ikinä lukemani kirjat olen lukenut unitilassa. Absurdi ajatus.

Jos se pitäisi paikkaansa, ei olisi mitään syytä herätä huomenaamulla. Tai koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti