keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

M. Kosová (toim.): "Afrikkalaisia satuja" (1980)

"Afrikkalaisia satuja" (1980) on valikoima kertomuksia Afrikan eri osista: myyttejä, legendoja, faabeleita, tarinoita ja anekdootteja. Ne on poimittu eri neekeriheimojen alkuperäisistä tarustoista ja kerrottu suoraan lähteiden mukaansa. Saduissa tutustutaan Gosso Tarinankertojaan, seikkaillaan yhdessä Sikulumen ja hänen 7 veljensä kanssa, seurataan Ntotoatsanaa - tyttö jonka tuuli vei -, jännitetään mitä taikapuu kumonge saa aikaan, nauretaan viisaan Abarnakatin toilauksia.

"Afrikkalaisia satuja" -teoksen on kuvittanut Karel Teissig ja se sai pronssimitalin kauneimpien kirjojen näyttelyssä Leipzigissa vuonna 1971. (Takakansi)

     *     *     *

Niin kiinnostava kuin tämä satukirja onkin on siinä paljon häiritsevää, enkä tarkoita nyt takakannen 'neekeri'-sanan käyttöä! Pahinta on kaaos, ei kaaos sinänsä vaan se, ettei saduista yhtään tiedä, mikä on mistäkin otettu. 'Afrikka' on ollut kirjan tekijöillä yhtä ja samaa mössöä. Kyse on vähän samasta asiasta kuin "Kalevalan" tarinat, venäläiset ihmesadut ja "Grimmin sadut" olisi sekoitettu keskenään kertomatta, mikä on mitäkin. Tarkka ja tietävä lukija osaa tietysti arvata, mihin maahan ja kulttuuriin satu ehkä sijoittuu.

Heti 1. satu tai oikeastaan syntytarina 'Ensimmäiset ihmiset' on kiinnostava, ja kertomuksessa  on jotain todela ikiaikaista ja samalla aivan tiettyyn yhteisöön ja heimoon liittyvää. Tällaisia kertomuksia on tuhansia, joiden ydintarina on aina sama.

Kertomuksessa on useita elementtejä, jotka kytkevät sen tiettyyn paikkaan ja aikaan. Heimo asuu alueella, jossa on krokotiilejä. Siellä kasvaa pähkinöitä. Nautintoaineena käytetään tupakkaa. Meri on lähellä.

Ja niin kuin kaikissa syntytarinoissa tässäkin on Suuri Henki, ei jumala, henki vain, joka on ennen ihmisiä ja joka synnyttää ihmiset - kuinka ollakaan - pähkinöistä, joita hän pudottelee veteen. Sympaattista. Ensimmäisestä pähkinästä syntyy mies ja toisesta nainen. Mereltä he uivat rantaan. Myös kaikki muut ensimmäiset ihmiset syntyvät pähkinöistä, joita on kourallinen.

Suuri Henki vie ihmiset kyläänsä ja ryhtyy sen päälliköksi. Yksinkertaista. "Suuri Henki istuskeli ihmisten kanssa, naiset keittivät ja hyvin keittivätkin, eikä Suurella Hengellä ollut enää yhtään ikävää päivää. Kun kaikki olivat syöneet vatsansa täyteen, he täyttivät piippunsa ja alkoivat kertoilla tarinoita."

     *    *     *

'Tyttö joka pelkäsi aurinkoa' on toinen kertomus, jonka poimin esimerkiksi kymmenien tarinoiden joukosta. Tarina kertoo kauniista ja arasta Sejilatsatsi -tytöstä, joka ei voinut poistua kotoaan, koska auringonsäde ei saanut hipaistakaan häntä tai hän oli mennyttä.

Sitten naapurikylän poika Masilo kuulee tytöstä ja  haluaa tavata Sejilatsatsin. Helpommin sanottu kuin tehty. Lopulta Masilo kuitenkin onnistuu tapaamaan tytön - ja menee heti hänen kanssaan naimisiin.

Aamulla auringonsäteet kuitenkin osuvat Sejilatsatsiin ja muuttavat hänet termiittikeoksi. Tytön kylän shamaani tai poppamies tietää, että tilanne on vielä pelastettavissa. Hän saa herätettyä Sejilatsatsin henkiin. Ja siitä päivästä lähtien Sejilatsatsin ei tarvinnut enää pelätä aurinkoa.

- Tarina tytöstä on selvästi opettavainen tarina, ja sen opetus on siinä, että elämässä täytyy ottaa riskejä siitäkin huolimatta, että pelkää että jotain hirveää tapahtuu tai voi tapahtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti