keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Mankell: "Leopardin silmä" (1990)


”Mitä Afrikka haluaa kertoa mutta minä en halua tietää?” 

Norrlantilaisen Hans Olofsonin kohtaloksi koituu nuoruudenystävän unelman toteuttaminen. Hän lähtee tutustumaan juuri itsenäistyneeseen, levottomaan Sambiaan. Lyhyeksi suunniteltu vierailu venähtää kahdeksaksitoista rankaksi vuodeksi. Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi yhä rehottaa. Valkoiset ja mustat ajavat omia itsekkäitä etujaan, eikä Afrikka todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Julmat iskut rikkaita valkoisia vastaan herättävät pelkoa ja epävarmuutta. Väkivaltaisuuksien uuvuttamana ja kykenemättömänänä ymmärtämään vierasta elämänmuotoa Olofson joutuu henkilökohtaisen tilinteon eteen. 

Suomen suosituimmaksi ulkomaiseksi kirjailijaksi noussut Henning Mankell kertoo eurooppalaisesta ihmisestä keskellä vierasta kulttuuria. Trillerin intensiteetillä kirjoitettu romaani "Leopardin silmä" (1990) sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä. (Otavan sivusto)

     *     *      *

Loistava kirja Henning Mankellilta, mikä ei kaiken lisäksi ole mikään Wallander -tyyppinen poliisikertomus vaan ennemmin maagista realismia, jollaista voi kirjoittaa vain sellainen, joka tuntee sen mistä kirjoittaa kuin omat taskunsa.

Esimerkiksi suomalaisten kuten Juha Vakkurin 2000-luvulla Sambiasta kirjoittamat tekstit, joita olen lukenut, eivät kerro  asioiden afrikkalaista puolta juuri ollenkaan. Joten tähän kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

     *     *     *

Päähenkilö Hans Olofson lähtee vuonna 1969 Sambiaan ja hänen on tarkoitus vain käväistä maassa. Junassa matkalla Lusakasta Kitween hän kohtaa brittiläisen pariskunnan Werner ja Ruth Mastertonin, jotka auttavat häntä pääsemään perille Mutshatshan lähetysasemalle, jonne hänen on tarkoitus mennä. Satunnainen kohtaaminen muuttaa nuoren miehen elämän täysin.

Hansin tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että hän ei itse usko jumalaan, eikä ole kristitty toisin kuin hänen edesmennyt nuoruuden rakastettunsa Janinen, jonka unelmaa hän on symbolisesti Sambiassa toteuttamassa. Miehen matka on siis eräänlainen pyhiinvaellus- ja luopumismatka niin omasta kuin rakastetun unelmasta ja tulevaisuuden toiveista.

     *     *     *

Lähetysaseman mustiin, varsinkiin vartijaansa Josephiin, tutustuessaan Sambian todellisuus lyö päin kasvoja. Lähetysasemalla ja sen lähellä asuvat mustat tosin ovat kääntyneitä kristityiksi, mutta vähintäin yhtä paljon he uskovat omiin afrikkalaisiin (voodoo) jumaliinsa ja ennen muuta magiaan, mikä ei tietysti ole kristityillekään aivan vierasta.

Ja uskottavuutta valkoisten jumalalle tuo ennen muuta se, että mitkään noituudet eivät heihin tehoa ja heillä on monenlaisia voimakkaita maagisia esineitä kuten tuliaseita, joita paikallisilla ei ole ollut ennen valkoisia käytettävissään.

     *     *    *

Lähdettyään lyhyen vierailun jälkeen lähetysasemalta hän palaa Mastertonien tilalle, jossa tutustuu heidän naapuriinsa, kanafarmari Judith Fillingtoniin, jonka mies on juuri kuollut. Hans alkaa auttaa Judithia - ja jää sille tielle.

18 vuoden kuluttua vuonna 1987 hän kuitenkin joutuu arvioimaan tilanteensa uudelleen ja myymään omistukseen saamansa Fillingtonien tilan ja kirjan lopussa Hans Olafson on lentokentällä ja aloittamassa paluumatkaa takaisin Ruotsiin.

Jos mies olisi jäänyt Sambiaan leopardinnahkaiset aktivistit olisivat luultavasti tappaneet hänet samalla tavalla kuin hänen naapurinsa, Ties mistä syystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti