torstai 23. heinäkuuta 2015

Tapio: "Arktinen hysteria 1: vuoden 1939 ensilumi" (1967)


Marko Tapio kirjoitti teoksia, jotka problematiikkansa syvyyden ja tavoitteidensa vakavuuden ansiosta ovat jääneet harvinaisina, yksinäisinä saarekkeina sodanjälkeisen suomalaisen proosan aikakirjoihin. Ennen työnsä katkeamista hän suunnitteli 4-osaista romaanisarjaa, yhden perheen historiaa joka heijastaisi koko maan historiaa. "Arktinen hysteria" –sarjasta ehti valmistua 2 romaania.

Vuoden 1939 ensilumi kuvaa modernein pitkittäis- ja poikittaisleikkauksin isoisän, isän ja pojan toisiinsa kietoutuneita elämänkuvioita itsenäisen Suomen kriisivaiheissa 1890-luvulta talvisodan kynnykselle. "Arktisen hysterian" (1967) 1. osa on nähty eräissä suhteissa vastaväitteeksi Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla" -torpparitrilogialle. (Takakansi)

     *     *     *

Ainakin tämä Marko Tapion "Arktisen hysterian" (1967) 1. osa tuli olla ehdottomasti koulujen lukemisto Väinö Linna ja myös mm. Paavo Rintalan ja Veijo Meren teosten rinnalla. Tapion kuvauksen tarkkuus on aivan omaa luokkaansa, ja sen kenties voittaa vain Kalle Päätalo, joka tosin kuvaa ihan eri aikaa ja asioita.

Sukupolvikronikka on rakennettu tajunnanvirta-tekniikalla, mitä saattaa olla toisinaan - jos ei vaikea - niin raskas seurata, mikä ei kuitenkaan häiritse lukukokemusta.

"Arktisen hysterian" (1967) keskeiset tapahtumat kiertyvät sisällissodan ympärille, jota tarinan kertoja kertoja insinööri Janne Björkharry kutsuu veljessodaksi. Tapahtumien kuvaus sijoittuu kirjan tekemisen nykyhetkeen eli 1960-luvun puoliväliin, jolloin Björkharry oli keski-ikäinen mies, hänen isänsä Vikki vanhus ja vanha Janne kuollut.

     *     *     *

Kirjan nykyhetkessä kuvataan vain yhtä tapahtumaa eli padon murtumista, jonka voisi kertoa muutamalla sivulla. Jannen mieli kuitenkin harhailee läpi sukunsa lähihistorian 1800-luvun lopulta lähtien.

Ilmaisu 'arktinen hysteria' löytyy sivulta 144, mikä on sama kuin kappaleen ja siis koko kirjan nimi. Joten ollaan ilmeisesti kerrotun kirjan ytimen ytimessä.

Hysteria liittyy koskeen, jonka partaalla ollaan. Jannen isoisä oli tullut nuorikkoineen mylläriksi 1910-luvun alussa suuren tilan maihin kuuluvalle myllylle, jossa vuosikymmeniä myöhemmin on voimalaitos - ja pato, joka on nyt jostain syystä murtumassa.

Myllärit olivat aikoinaan vaihtuneet tiheään tahtiin, mutta vanha Janne ei luovuttanut, vaikka oli korviaan myöten veloissa ja usein konkurssin partaalla.

Janne isä Viki oli saanut myllyn isältään ja lopulta koko emätilan haltuunsa, ja hänen poikansa piti isäänsä melkoisena nousukkaana. Vanha Janne oli kouluttanut nuorimman poikansa, josta oli tullut johtaja paikalliseen pankkiin ja sen lisäksi hän nai kartanon tyttären.

     *      *     *

"Vain Janne Björkharry oli ja jäikin siihen. Tästä työsuhteesta nousee esiin vielä monta tapausta tämän jonkinlaista arktista hysteriaa potevan kansan keskinäisistä erimielisyyksistä ja toistensa katkeroittamisesta - noina vuosisadan vaihteen aikoina. Sieltähän tauti lähtee jo kauniisti ja johdonmukaisesti kypsymään kohti vuotta 1918."

Jonkinlaista hysteriaa ja paranoidisuutta olen huomaavinani myös tämän ajan Suomessa, mikä saattaa sopivissa oloissa johtaa arvaamattomiin tilanteisiin, jos miljoona suomalaista jätetään oman onnensa ja köyhyytensä nojaan.

     *     *     *

Sisällissodan juonikuvio on monille suvuille tuttu: usein jakolinjat kulkivat jopa perheiden sisällä. Veli oli kirjaimellisesti veljeä vastaan. Jannen vaimo Hiltu käy työläisten iltamissa samalla kun mies harjoitteli Suojeluskunnissa punaisten ampumista saunan takana tms.

Ja Hiltun kohtalo oli traaginen kun kaksi punaista, Kataamäen veljekset ampuivat hänet kostoksi veljensä kuolemasta sisällissodan jälkiselvittelyissä. Tosin asetelma ei tietysti ollut ihan näin yksioikoinen.

Ironisella tavalla Hiltun pojanpoika alkaa rii'ustella Kataamäen Katankan kanssa, jonka isä oli osallistunut isoäiti Hiltun tappoon. Isovanhempien kostonkierre oli kuitenkin unohtunut tai siitä ei 1960-luvulla enää piitattu.

Arktinen hysteria oli laantunut hetkeksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti