torstai 23. heinäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 468: "Vivian - se maahinen - erehtyi käymään eilen Hämeenlinnassa"


Tämän palstan intohimoiset lukijat ihmiset ja haltiat muistavat varmaan Vivianin, sen maahisen, joka toisinaan muuttuu myös vedenneidoksi.

Vivian oli kuullut että Maapallon toiselta puolen Uudesta-Seelannista - tai oikeastaan Australiasta - on tulossa esiintyjiä kesän suurimpaan rock-konserttiin Kantolan tapahtumapuistoon, ja hetken mielijohteesta hän  päätti lähteä sinne ystävättärensä Gilraen kanssa.

Vivian saapui - tietysti ihmishahmoisena - yhdessä Gilraen ja satojen muiden kanssa keskiviikkoiltapäivänä Hämeenlinnan rautatieasemalle. Viviani ahdisti, sillä hän ei todellakaan pitänyt väentungoksesta, mutta sitä ei voinut välttää, kun liikkui kaupungeissa - Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Suomen rajojen ulkopuolella Roomassa, Berliinissä, Lontoossa ja Pariisissa. Vivian rakasti ja vihasi suuri kaupunkeja, rakasti niitä niiden rikkaiden maanalaisten maahisyhdyskuntien, kauniiden puistojen ja vanhojen rakennusten takia.

Hämeenlinnassakin oli vielä siellä täällä pieniä maahisyhdyskuntia, mutta tällä kertaa Vivian ei aikonut käydä tapaamassa mm. Tolonia, jota hän muutoin kovasti kaipasi, eikä hän tiennyt, miksei tämä ollut ollut häneen moneen vuoteen missään yhteydessä. Mutta Vivian ei kantanut siitä suurta murhetta: ennemmin tai myöhemmin he taas kohtaisivat, luultavasti jossain Saaristomerellä.

Aseman edessä nuoret naiset istuutuivat pienessä puistikossa olevalle penkille, joka sattui olemaan juuri sillä hetkellä tyhjänä. He kaivoivat repustaan liput, kartat ja ohjelmalehtiset - ja tutustuivat paikkaan, mihin olivat menossa.

      *     *     *

Vivianille paikka oli tuttu, sillä hän oli käynyt siellä  muutaman kerran Tolonin kanssa, mutta silloin alue ei ollut vielä rakennettu tapahtumapuistoksi vaan se oli lähinnä hylättyä teollisuusaluetta,jossa saattoi vapaasti liikkua ilman että tuli kenenkään häiritsemäksi. Toisin oli nyt, sillä 10 hehtaarin alue oli illalla tupaten täynnä väkeä. Ihmisiä - ja myös maahisia - oli yli 50 000 tuhatta eli enemmän kuin keskusta-alueella oli asukkaita!

Vivan kehitteli matkalla Hämeentieltä Vanajantielle ja vihdoin Puusepänkadulle suunnitelman, millä tavoin he pääsisivät alueelta nopeasti halutessaan pois. Vivian tunsi alueen viemäriverkoston ja maanalaiset tunnelit, mitä kautta he pääsisivät nopeasti pois vaikkapa OTK:n vanhan myllyn ja korkeiden viljasiilojen luokse, missä he voisivat halutessaan jopa yöpyä.

Vivian ja Gilraen saapuivat hyvissä ajoin paikalle ja olivat kuin piknikillä ensimmäiset tunnit ja juttelivat kuulumisiaan Vanajaveden rannalla. Naiset eivät olleet nähneet toisiaan moneen viikkoon ja paljon oli ehtinyt tapahtua siinä välissä. Gilraenille oli tulossa Helsinkiin taidenäyttely, jonka avajaisiin hän toivoi Vivianin tulevan. Tapahtuma oli sikäli harvinainen, että vain muutamia kertoja vuodessa maahistaiteilijoilla oli näyttelyitä, sellaisia näyttelyitä, jotka olivat avoimia myös ihmisille.

     *     *     *

Aika kului nopeasti. Ruokailun jälkeen Vivian ja Gilraen keskittyivät seuraamaan ja kommentoimaan ihmisiä. Joitain maahisiakin he näkivät joukossa. Muutamat olivat niin arkoja, että liikkuivat näkymättöminä,mitä Vivian ja Gilraen pitivät hieman hassuna, sillä nämä törmäilivät jatkuvasti ohikulkeviin ihmisiin.

Sitten lavalla tulivat suuret heavy metal -tähdet, mikä herätti maahistenkin huomion. Ensimmäisten riffien jälkeen Vivian ja Gilraen katsoivat vaivihkaa toisiinsa ja pitivät korvistaan kiinni - ja lähtivät vähin äänin kohti paikkaa, josta he voisivat näkymättöminä livahtaa maan alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti