torstai 30. heinäkuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 479: "tämä kesä"


Kävin ehkä puolisen tuntia sitten vielä iltauinnilla - niin kuin joka päivä - tosin hieman eri aikaan eri päivinä, aina juhannuksesta lähtien. Kesälomaa kesällä minulle ei ole ollut, ja olen ollut tiiviisti niin viikot kuin viikonloput Hämeenlinnassa. Enkä ole oikeastaan kaivannutkaan muuta.

Vuoden 1986 jälkeen meteorologien mukaan ei tällaista kesää ole ollut, näin sateista. Joten jos kesää arvioi aurinkoisuuden perusteella, on yksi ja sama milloin lomailee jos lomailee. Ainakin kotimaassa. Minulle silläkään asialla ei ole väliä. Kaikki käy. Sade tai aurinko. Ihan yhtä hyviä asioita. Polkupyörällä ajo sateessa on rauhoittavaa ja virkistävää, ja sitä on saanut tänä kesänä harrastaa melkein joka päivä, aamusta iltaan.

Esimerkiksi eilen sää oli käsittämättömän oikukas. Muutamassa sekunnissa saa vaihtui auringonpaisteesta sateeseen ja takaisin jatkuvasti. Seuraavaa minuuttia tai edes sekunttia ei pystynyt ennakoimaan. Kiinnostavaa.

     *     *     *

Parasta kesässä ovat aina loppukesän, elokuun pimenevät yöt. Esimerkiksi tänään oli varsin hämärää käydessäni ilta 11:n jälkeen rannassa. Jos pilvet häipyvät yöksi, ja kuu pääsee paistamaan, alkuillan pimeyden jälkeen järven pintaan saattaa osua kuunsilta. Kuutamoöinä varsinkin elokuussa uiminen on suurin ilo ja nautinto. Vedessä voisi olla loputtoman pitkään ja katsella niin kuuta kuin tähtiä.
   
     *     *     *

Vaikka vesi on ollut koko ajan vilpoista, alle 20 asteista, se on ollut minulle juuri sopivaa. Liian lämpimässä vedessä kasvavat levät ja bakteerit - ja lopulta siinä ei voi monestakaan syystä uida kuin hetken aikaa päivittäin. Tänä kesänä on vesi ollut uintikelpoista, niin puhdasta koko ajan, että olen voinut porskuttaa sen minkä olen viitsinyt ja jaksanut. Ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun olen asunut Katumajärven rannalla.

     *     *     *

Paras hetki uidessa on, kun huomaa valoisuuden äkkiä muuttuvan. Hämärä laskeutuu järven ylle, mutta yllättäen huomaa näkevänsä vedessä paremmin kuin hetkeä aiemmin. Hämäränäkö on alkanut pelata, mikä on hauska ilmiö, joka jaksaa aina ihmetyttää. Tänään olin juuri uimassa rantaan päin, kun vesi alkoi näyttää kuin fosforoidulta ja näin selkeästi laituria vasten olevat tikkaat oudon mutta tutun vihertävän valon keskellä.

      *     *     *

Kun olin jo melkein lähdössä pois, viereisestä rivitalosta tuli rantaan pariskunta myös iltauinnille. Vaihdoimme muutaman sanan. En ollut aiemmin nähnyt tätä miestä ja naista, mutta mies oli selvästi huomannut, että kävin päivittäin järvessä. Ja niin kuin usein: ne jotka epäilevät mennäkö veteen vai ei, tulevat järveen, kun vakuutan, että täällä voisi olla vaikka kuinka kauan... Olen hyvä markkinoimaan Katumajärven käyttäjäystävällisyyttä innokkaille uimareille, jotka jaksavat uida vedessä edes sen aikaa, että heille tulee lämmin siksi, että liikuttelevat vedessä omia jäseniään.

Mitä rivakamminn ui, sitä nopeammin tulee lämmin. Niin yksinkertaista se on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti