keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Vakkuri & Metso: "Voodoo – Afrikan arkea" (2014)

Voodoon eli vodunin syntysijat ovat Länsi-Afrikassa. Juha Vakkuri on viettänyt siellä, Grand-Popon kalastajakylässä, yli kymmenen vuoden ajan kolmasosan vuodesta. Hän kirjoittaa havainnoistaan pakinoivan esseistiseen tyyliinsä, runsaasti taustatietoa lukijalle tarjoillen. Pienen afrikkalaisen kylän arki ja mystinen vodun saavat kiehtovat ja ihmisen mittaiset kasvot Juha Metson upeissa kuvissa.

Kirja valottaa monipuolisesti ristiriitaisen uskonnon kulttuurisia ja yhteiskunnallisia käytänteitä. Voodoo eli vodun ei ole pelkästään rituaaleja ja poppamiehen johtamia seremonioita, joissa hengiltä manataan palveluksia, vaan ympäri Afrikkaa tiivis osa arkielämää. Se on eettinen koodisto ja jopa valtion uskonto – ja joillekuille jopa rahakas bisnes.

”Virallisesti yli 70 % beniniläisistä sanoo olevansa kristittyjä. Mutta jos kysymyksen esittää yöllä, vastaus lähentelee sataa prosenttia – vodunin hyväksi.” – Juha Vakkuri (LIKE:n sivusto)

    *     *     *

Kiinnostavaa miten kaksi uskontoa on onnistuttu naittamaan keskenään. Tarkoitan nyt katolista kristinuskoa ja voodoota. Eikä vain Afrikassa vaan myös Karibibianmeren saarilla. Kuubassa sitä kutsutaan santeriaksi. Uskonto on kuitenkin lähtöisin Afrikasta, ja sen pääpaikkana pidetään Beniniä, jossa Juha Vakkuri on ylläpitänyt Villa Karoaan vuosikausia.

Suomessa voodoo yhdistetään mustaan magiaan, noituuteen, mutta samalla tavalla kuin kristinuskossa on kääntöpuolensa ja musta magiansa niin on myös voodoossa. Papit eivät pistele nukkeja neuloilla.

Voodoo ei ole vain köyhien ja lukutaidottomien uskonto niin kuin helposti saattaisi luulla vaan sitä harjoittavat kaikki koulutus- ja sivistystasosta riippumatta, kerjäläisistä lääkäreihin ja yliopistoprofessoreihin.

     *     *    *

Tällaisen tekstin luonnostelin kirjaston verkkokirjastoa varten:

Voodoon pääpaikkana maailmassa pidetään pientä länsiafrikkalaista valtiota Beniniä, joka on monille suomalaisilla kulttuuri- ja taidealan ihmisille tuttu maa, sillä siellä sijaitsee suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo, jonka kirjan toinen tekijä Juha Vakkuri perusti 15 vuotta sitten.

Kirjan toinen tekijä puolestaan on palkittu valokuvaaja Juha Metso, joka on yksi kymmenistä Villa Karossa joskus harjoittelijana toimineista.

Länsimaisille ihmiselle voodoo yhdistyy mustaan magiaan, minkä suhde voodoohon on kuitenkin samankaltainen kuin saatananpalvonnan suhde kristinuskoon, joten mielikuvat itse uskonnosta ovat varsin virheellisiä. Joten jo siksi tämä kuvakirja kannattaa lukaista läpi

Voodoon tekee erityisen kiinnostavaksi se, että siellä missä sitä harjoitetaan, sitä harjoitetaan usein rinnan kristinuskon kanssa. Uskonnot eivät ihmisten mielissä riitele pahasti keskenään. Karibianmeren saaristossa voodoota kutsutaan santeriaksi, jonka harjoittajat kuuluvat katoliseen kirkkoon niin kuin myös monet Vakkurin kuvaamat voodoon tai vodunin harjoittajat Beninissä.

Juha Vakkuri kertoo monia pieniä tarinoita Beninistä ja tavallisten ihmisten arjesta. Yksi tarinoista pisti erityisesti silmääni, sillä se osoittaa, etteivät vain köyhät ja oppimattomat ihmiset harjoita voodoota vaan käytännöllisesti katsoen kaikki – ainakin öiseen aikaan.

Tositarina kertoo korkea-arvoisesta virkamiehestä, jonka toinen poika luki lääkäriksi huippuyliopistossa Ranskassa, toinen ryhtyi automekaanikoksi. Pojat saivat tehdä omat valintansa. Sitten lääkäripoika yllättäen sairastuu ja kuolee muutamassa päivässä. 

Perheen johtopäätös oli, että onnettomuuteen täytyy liittyä noituutta, mustaa magiaa, sillä uskottavaa luonnollista selitystä tapahtumalle ei löytynyt.  Perhe oli katolinen, ja omassa seurakunnassa kuolemaa pidettiin Jumalan tahtona. Nuorempi veli kysyi, mitä mieltä voodoo-pappi oli asiasta. Pappi piti mahdollisena, että katolinen pappi oli ollut oikeassa tai sitten kyse todellakin oli mustasta magiasta. 

Perhe pohti asiaa, ja päätyi siihen, ettei katolinen Jumala voi olla niin julma, että ottaa heidän nuoren, koulutetun ja menestyneen poikansa, joka oli tehnyt paljon hyvää kotikaupungissaan muutamassa vuodessa.  Eikä vain vanhimman pojan vaan myös koko perheen täytyi olla noiduttu. Tekemällä tiettyjä yksinkertaisia rituaaleja niin Victor kuin perhe vapautuu kirouksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti