lauantai 8. elokuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 151 -

CC by  Mimmi L. 
Illalla katsoin uteliaisuuttani, mitä uusia dokumenttisarjoja viikon aikana oli alkanut - ja oliko sellaisia edes. BBC:n tuottama "Simon Reeve pyhiinvaeltajien matkassa" (2014) -sarjan 1. osa oli alkanut viime keskiviikkona.

- Kyllä, olen miettinyt, mikä ihmisiä tällaisessa tänä päivänä kiinnostaa. Suosio on taas viime vuosina kasvanut jostain syystä.

Brittinä uskonnoton yhteiskuntatieteilijä Simon Reeve lähti liikkeelle Englannista, ja paikasta josta kristinuskon levitys alkoi eli Lindisfarnen luostarista. 1. jakson vaellus päättyy Canterburyn katedraaliin, joka on saarivaltion vaellusten tärkein kohde.

Hän hakee ohjelmasarjassaan vastausta juuri kysymykseen, mikä saa ihmiset kulkemaan vanhoja vaellusreittejä pitkin. Syitä on luonnollisesti monia, eivätkä monet niistä liity uskontoon tai uskonnollisuuteen.

     *     *     *

Vaelluksena aikana esiin tulee myös kristinuskon ja pyhiinvaellusten synkempiä tai vähemmän tunnettuja puolia esimerkiksi se, että Lontoon seudulla syntyi Thamesin etelärannalle keskiaikana laaja alue, jossa harjoitettiin hyvin laajamittaisesti prostituutiota. Kun ihmiset lähtivät pyhille vaelluksilleen, haluttiin matkalla irrotella samalla tavalla kuin tämän päivän etelänmatkoilla monet miehet ja naiset tekevät.

Vielä hätkähdyttävämpää 2000 -luvulla on saapuminen perille Canterburyyn ja sen katedraaliin, jossa näkyvät selvästi ja korostetusti uskonpuhdistuksen veriset jäljet. Prostestantit jotka ovat ideologista sukua Pohjoismaiden ja Saksan luterilaisille lahtasivat pyhässä paikassa arkkipiispa Thomas Beckettin. Kohdassa on tänä päivänä muistomerkki muistuttamassa uskonnon haitallisista vaikutuksista ihmisen mieleen ja käytökseen.

Sanoivat suomalaisetkin tunnustukselliset uskonnon oppikirjat katolaisuudesta sitten mitä tahansa, samanlaisia tiukkapipoja katolilaiset eivät ole olleet ainakaan kaikissa asioissa niin kuin luterilaiset. Tästä on loistavana osoituksena Geoffrey Chaucerin "Canterburyn tarinat" 1300 -luvulta.

Lukuisat esimerkit maailmalta osoittavat, että katolilaisuuden rinnalla voivat monet paikalliset uskonnot elää rauhanomaisessa suhteessa, millainen pakanallisuus on monikulttuurisuuttaan hehkuttaville protestanteille kauhistus. Kukaan luterilainen voisi tuskin kuvitella esimerkiksi harjoittavansa santeriaa tai voodoota, ainakaan avoimesti ja julkisesti osana omaa uskonnonharjoitustaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti