sunnuntai 9. elokuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 153 -

CC by  Mimmi L. 
Auringon säteet välkehtivät kultaisina Katumajärven aalloilla hetki sitten, kun seisoin laiturilla ja katsoin Vanajanlinnan suuntaan. Ilman Pitkäniemeä joka ulottuu pitkälle keskelle järveä, Wihelm Rosenlewin metsästysmajaksi rakentama Vanajanlinna ja entinen kommunistien koulutuskeskus Sirola-opisto ja paikka, jonka presidentti Risto Ryti halusi sodan aikana kesäasunnokseen, näkyisi suoraan sieltä, missä aurinko on, auringon alta. Itse en ole käynyt paikassa kuin muutamia kertoja, mutta olen kerran nukkunut sen yhdessä kymmenistä huoneista yöni ja syönyt aamupalaa linnan ylellisessä ravintolassa.

Valtatie 10:n eli Turku-Lahti -tien suunnassa liikkuu hiljalleen järven syvänteen kohdalla kaksi venettä. Ovat verkoilla, koska paikalla näkyy verkkomerkkejä ja veneessä olijat selvästi nostavat toisinaan vedestä jotain veneeseen. Kolmas venekin pilkahtaa pienen pienen Eevan saaren takaa ja on ehkä menossa juuri rantaan saaren takana olevalle venepaikalle. Venepaikkoja on kymmenittäin pitkin Katuman rantaa. Moottoreita järvellä ei koskaan näy, sillä niiden käyttö on kiellettyä.

     *     *     *

Olin vasta herännyt, kello oli yhdeksän, kun päätin lähteä heti noustuani ylös, alas rantaan. Vaihdoin uimahousut, heitin pyyhkeen kaulaan ja otin uimalasit käteen ja ei kun menoksi. Ennen lähtöä haistelin parvekkeella aamuilmaa. Huuhkaja ihmeekseni huhuili jossain lähellä. Pihalla istuskeli joukko miehiä, mutta he olivat kadonneet läheiseen kauppaan ehdittyäni ulos. Kauppa avautui lauantaiaamuna yhdeksältä. Kun tulin rannasta takaisin, miehet istuivat nojatuoleilla ja nahkasohvalla talon seinustalla. Joku oli muuton yhteydessä viikko sitten jättänyt huonekalunsa pihaan, jotka oli sosialisoitu yhteiseen käyttöön.

Uin rituaalinomaisesti neljä kertaa laiturilta järvelle ja takaisin - ja vielä kerran katsellen ylös taivaalle ja näin miten aivan yläpuolellani suuri valkoinen pilvi hajosi kymmeneksi kappaleeksi. Aluksi se oli näyttänyt talviselta tontulta, mutta sitten sen lakki lähti lentoon, raajat irtosivat ja sitä ei hetken päästä ollut enää missään muuta kuin pieninä hattarina.

     *     *     *

Laiturille päästyäni sorsat saivat jalat alleen, ei niin että ne olisivat lähteneet karkuun, vaan parvi pyyhälsi veteen ja uiskenteli laiturin alle ja sen eteen. Ja niin kuin aina niiden ohi oli vaikea päästä muuta kuin hieman hätistelemällä. - No, menkääs nyt vähän kauemmas.

Olin vielä hieman kankea nukutun yön jälkeen. Venyttelin käsiäni ja jalkojani. Vedin keuhkot muutamaan kertaan täyteen ilmaa ja vähitellen hivuttauduin veteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti