lauantai 8. elokuuta 2015

Hemingway: "Totta aamunkoitteessa" (1999)


Vuonna 1997 löytyi Pariisista Ernest Hemingwayn romaanikäsikirjoitus. Hänen poikansa Patrick Hemingway viimeisteli sen, ja se ilmestyy yhtä aikaa useissa maissa kirjailijan 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. 

Kirja sijoittuu Afrikkaan; se kertoo safarista jota Hemingway itse johti syksyllä 1953 Keniassa. Keskeisinä teemoina ovat hänen vaimonsa miss Maryn leijonanmetsästys, karjaa tappavan ison mustaharjaisen leijonan kuukausikaupalla jatkunut väijyntä, sekä kirjailijan suhde kamba-heimoiseen Vebbaan joka haluaisi hänen sivuvaimokseen.

Koko romaani henkii Hemingwayn rakkautta Afrikkaan. Se kertoo jännittävistä metsästysretkistä ja luo värikkään, herkullisen kuvan safarin miehistöstä, kirjailijan suhtautumisesta afrikkalaisiin, hänen avioliitostaan. Kirja sykkii aitoa hemingwaylaista tunnelmaa ja karkeaa huumoria. (Takakansi)

     *    *    *

Kun pari viikkoa sitten BBC uutisoi Zimbabwen Hwangen kansallispuiston leijonan Cecilin ampumisesta, mieleeni tuli Ernest Hemingwayn postuumisti julkaistu viimeinen teos "Totta aamunkoitteessa" (1997).

Leijonan ampunut Walter Palmer on samanlainen metsästäjä kuin Hewingway oli, mistä kirja "Totta aamunkoitteessa" (1997) kertoo. Kirjan kehyksenä on yksi, viikkoja jatkunut leijonanmetsästys, joka päättyy suuren urosleijonan ampumiseen.

Kirjan luettuaankin jää miettimään, mikä tällaisessa metsästyksessä kiehtoo ihmisiä ja miksi sitä tehdään.

     *     *     *

Papan (Ernest Hemingway) naisystävä oli tuohon aikaan Mary, joka halusi kaataa leijonan. Yksin ei kukaan leijonaa voi kaataa vaan siihen tarvitaan tueksi ryhmä muita metsästäjiä, jotka ensin jäljittävät leijonan ja sitten yhdessä suunnitellaan sen kaatamisen.

Samaan aikaan kun leijonaa jäljitettiin ja sen liikkeitä seurattiin, Mary opetteli ampumaan - ja ilmeisesti muutamien viikkojen, ehkä muutaman kuukauden aikana - hän osoittautui loistavaksi ampujaksi. Maryn ongelmana oli vain se, että hän oli lyhytkokoinen ja ampuminen korkeassa heinikossa, jossa leijonat liikkuivat, ei ollut sen tähden helppoa.

Tilanne oli lopulta yksinkertainen. Nälkäinen leijona houkuteltiin metsänlaidassa olevalle haaskalle, mistä se oli helppo ampua. Suurta eläintä ei kuitenkaan pystynyt kaatamaan yhdellä laukauksella, joten leijonan kaataminen oli monivaiheinen tapahtuma.

Ideana oli, että Mary ampuu ensin kerran tai kaksi leijonaa, ja Ernest sekä riistanvartija Chargo varmistavat sen, ettei vihainen leijona pääsee Maryn ja metsästäjien kimppuun. Näin myös toimittiin ja leijona saatiin kaadettua.

     *     *     *

Koska "Totta aamunkoitteessa" (1997) on yli 400-sivuinen teos, kirjaan mahtuu paljon muutakin kuin leijonanmetsästys. Papa kuvaa elämää Keniassa monien eri heimojen alueella varsin yksityiskohtaisesti, mikä tekee kirjasta monella tavalla kiinnostavan.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti