torstai 20. elokuuta 2015

Nuutinen: "Hänen olivat linnut" (1976)


Rovasti Broms on intohimoinen lintujen keräilijä, jolle vaimo Adelekin on vain eräs lintu hänen kokoelmissaan. Miehen kuoltua lintukokoelma jää Adelelle, ja herkkätunteinen nainen eristäytyy muusta maailmasta. Maalaistyttö Alma palkataan pitämään huolta ruustinnasta tämän kuolemaan saakka. Siihen mennessä Alma on alistunut osaansa ja jatkaa lintukokoelman vartioimista. (Elonet.fi)

    *     *    *

Elokuva  "Hänen olivat linnut" (1976) perustuu Marja-Liisa Vartion samannimiseen kirjaan ja sen on ohjannut Ritva Nuutinen. Pääosissa ruustinna Adele Bromsina on Eeva-Kaarina Volanen ja hänen palvelijanaan Almana Raili Tiensuu.

     *     *     *

Niin elokuva kuin kirja ovat kahden ikääntyneen naisen dialogia, jotka keskustelevat menneisyydestään, kertovat toisilleen yhä uudestaan samoja tuttuja tarinoita, muistelevat mennyttä, siihen liittyviä huhuja ja juoruja. Kaikkea mahdollista.

Ruustinna Adele ja hänen palvelijansa Alman yhteistä elämää seurataan kirjassa 10 vuoden ajan, elokuvassa aika tuntuu paljon lyhyemmältä. Alma muuttaa pappilaan hänen veljensä mentyä naimisiin. Naisten elämän käännekohta on kun pappila ensin palaa ja vähän ajan kuluttua rovasti Birger kuolee. Naiset jäävät kaksin.

Heidän elämäänsä hallitsivat ennen ja jälkeen Birgerin täytetyt linnut, jotka olivat edesmennen rovastin suuri intohimo, mutta mikä inhotti Adelea. Hän kuitenkin pitää huolta vielä Birgerin kuoleman jälkeen linnuista ja kun Adele vihdoin kuolee, ainoa joka arvostaa lintuja on Alma, joka ottaa linnut mukaansa lähtiessään pappilasta.

     *     *     *

Rovasti Birger Bromsin intohimo lintuja kohtaan menee äärimmelleen, ja esimerkiksi hänen siskonsa Elma ja Theodolinda miehineen ovat sitä mieltä, että mies on seonnut. Saarnatuolistakin hän puhuu linnuista. Kun pappila on liekeissä, Birger on ensimmäisenä pelastamassa täytettyjä lintuja. Muut saavat pelastaa kirkonkirjat ja muut arvotavarat. Adele ei pane hanttin vaan Birgerin ohjeiden mukaan kantaa erikokoisia lintuja ulos.

Linnut ja ennen muuta niiden soidinmenot kuuluvat pappilan elämään. Adele ja myös Alma viihdyttävät rovastia esittämällä kurkien ja metsojen ym. lintujen tanssia. Adele sanookin toistuvasti, ehkä hieman katkerana, että hänkin oli vain yksi Birgerin linnuista.

Lintujen perimmäinen merkitys jää lukijan itsensä tulkittavaksi. Ilmeisesti ajatuksena on, että jokaiselle ihmisellä ovat omat omituiset intohimonsa, jotka Birgerillä vain sattuvat olemaan kovin ilmiselvät ja näkyvät. - Ja jollain tavalla Birgerin hulluus siirtyy myös hänen naisiinsa, mitä hulluudella sitten tarkoitetaankin.

     *      *     *

Voisi ehkä sanoa, että modernin ajan intohimot ovat ironisesti korvanneet entisajan (n. 1500 - 1800 -luvut) intohimot. Ennen ihmisten ja pappien intohimot suuntautuivat tuonpuoleiseen. Lintujen kautta huomio siirtyy (takaisin) elämiseen tässä-ja-nyt. Mitään jumalaa ei ole - tai jos on - se liittyy jotenkin ihmisten ja tässä tapauksessa lintujen väliseen suhteeseen. Uskonnolliset riitit ja rituaalit ovat korvautuneet, sillä että ihminen jäljittelee lintujen käyttäytymistä ja saa sen kautta yhteyden ikiaikaiseen jumaluuteen.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti