maanantai 3. elokuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 484: "Verikiven tarina"


Motto:

Bloodstone is also referred to as heliotrope in Greek which simply means sun turning. Many believed that the sun turns red when this stone is immersed in water. Polished stones were escribed to reflect the sun.  (..)  This is also known as the Mother Goddess stone associated with the Isis, Horus and the Black Madonna images. (..) And up to this day, powdered bloodstone is used as aphrodisiac and traditional medicines in India.


En ole ollut koskaan niin epävarma ja valmistautumaton kuin nyt kun kirjoitan tätä tarinaa, sillä en ole suunnitellut tätä ollenkaan.

     *     *     *

'Verikivi' -tarinoiden, sanoisinko pohja, tuntuu olevan ikiaikainen. Kivi, joka vuotaa vertaa, on tietysti herättänyt ihmisten huomion ja varsinkin silloin, kun kaikessa elollisessa ja elottomassa luonnossa uskottiin olevan henkiä. Oli kyse sitten hiekkakivestä tai heliotroopista tai mistä tahansa kivestä, tietynlainen kivi on herättänyt huomiota ja saanut mielikuvituksen liikkeelle.

     *      *      *

Hämäläisen Kangasalan pitäjän / kunnan tunnetuin tarina 1600 -luvulta - tai luultavasti vielä paljon kauempaa - liittyy aiheeseen. YLE:n "Puoli seitsemän" -ohjelman 'Legendat' -sarjassa Antti Karhumäki kertoi vuonna 2014 tarinan, ja totesi, että siitä on peräti 100 toisintoa SKS:n arkistoissa. Se on siis luultavasti aikansa tunnetuimpia tarinoita, ja Karhumäki kysyi miksiköhän oli näin?

Tarina on kaikessa lyhykäisyydessään seuraavanlainen:

Nimeltä mainitsematon aatelismies rakastuu säädyttömään nuoreen neitoon Kuussalon Kaarinaan ja haluaa hänet vaimokseen.

Aikansa sääty-yhteiskunnassa liitto on kuitenkin sopimaton ja miehen isä tekee lopun poikansa aikeista. Hän syyttää Kaarinaa noituudesta - kirkko todistaa luterilaisilla menetelmillään hänet noidaksi, mikä johtaa Kaarinan mestaamiseen.

Hieman ennen kuolemaansa Kaarina huutaa: "Jos olen syytön, vuotakoon tämä mestauskivi ikuisesti verta!" Ja niin kävi, että kirkon seinään muurattu rapakivi tänä päivänäkin vuotaa vertaa, mille on tietysti luonnollinen selityksensä. Rapakivestä tihkuva rautaoksidi näyttää kuitenkin erehdyttävästi vereltä.

Syitä tarinaan suosioon voisi pohtia pitempäänkin. Ohjelmassa haastateltu vs kappalainen Marja Hyssy näkee tarinan säilymiseen kaksi syytä. Tuonakin aikana 1600-luvun Ruotsi-Suomen luterilaisena aikana ihmiset halusivat toisaalta samanarvoisuutta ja toisaalta sitä että paha saa palkkansa.

Eli sen kummemmin valtio kuin kirkkokaan eivät voineet tuota tasa-arvoisuutta taata sen kummemmin kuin oikeuden totetumistakaan!!

Tarina on siis menneiden aikojen ihmisten muistutus, muisto meille myöhemmille siitä, miten meidän kenties tulisi päästä eroon niin valtiosta kuin kirkostakin.

     *    *     *

Uskon, että Kaarinan tapaus on ollut aikanaan ihmisiä kuohuttava ja periaatteellsesti merkittävä, mistä tietysti todisteena on se, että tarinaa on kerrottu yleisesti vielä 1800-luvun lopulla ympäri Hämettä.

Antti Karhumäki kertoi, että Kaarinan hautaa ei tietysti ole missään, sillä nykyinen kirkko rakennettiin nuoren neidon kuoleman jälkeen. Karhumäki myös totesi sarkastisesti, että noitana Kaarinaa tuskin olisi edes haudattu kirkkomaalle. Rapakivi, jonka väitetään olleen hänen mestauskivensä, sen sijaan on muurattu kirkon seinään ja se itkee vielä tänä päivänäkin verta.

Karhumäki spekuloi, että koko tarina on satua siksi, että oikeuden pöytäkirjoista ym. ei löydy jälkiä tapahtumista. Toisaalta voi olla myös niin, että tapahtuma on tarkoituksella yritetty häivyttää unohduksiin, koska se on järkyttänyt niin maallista kuin kirkollista valtaa.

Kirkko teki tapahtumasta kristillisen legendan muuraamalla kiven kirkkoonsa, mikä symbolisesti alisti tarinaa kertovat kansanmiehet ja -naiset valtansa alle. Valtio teki saman tuhoamalla kaiken kirjallisen materiaalin aiheesta.

     *    *    *

Niin Marja Hyssy kuin Antti Karhumäki pohtivat tarinan todenmukaisuutta. Kumpikaan ei kiellä, etteikö tarinassa ole jotain tottakin. Hyssy pitää tarinaa kuitenkin lähinnä legendana, joka on muuttunut paljon vuosisatojen varrella, eikä kukaan tiedä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Näin varmasti onkin. Karhumäki kutsuu legendaa vähättelevästi saduksi. Hän ei selvästi usko siihen ollenkaan, mutta joltain pohjalta satukin on syntynyt.

Linkki: 

3 Legendat - Verikivi. Yle Areena 23.10.2014

Algonquin Legends of New England by Charles Godfrey Leland. Project Gutenberg

E.B. Brown. The Legend of the Bloodstone. 2012. Goodreads

Bloodstone Meaning and Propertieswww.bloodstonemeaning.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti