keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Fujimoto : "Diktaattorin keittiömestarina" (2014)


Japanilaiskokki Kenji Fujimoton kirja tarjoaa harvinaisen lähikuvan Kim Jong-ilistä. Fujimoto kertoo 13 vuodestaan Pohjois-Korean johtajan kokkina. Hänen herkullisista yksityiskohdista, taitavasti rakennetuista henkilökuvista ja johdon yksityiselämää valottavista anekdooteista koostuva kirjansa on 'Pohjois-Korea' -kirjallisuuden helmiä: viihdyttävä ja mukaansatempaava, mutta myös suljetun diktatuurin kulissien takaista maailmaa taitavasti avaava teos.

Sutjakas, mehevästi syömistä, juhlimista, kiusantekoa ja päättömyyksiä kuvaileva teos on niin poikkeuksellisen yhdistelmä viihdettä ja asiaa, ettei vastaavaa ole kovin monen nykyajan diktaattorin sisäpiiristä kirjoitettu. Absurdin ihailevasta sävystään huolimatta se ei jää kuriositeetiksi: Fujimoto avaa diktaattorin yksityiselämän kautta näkökulman paitsi yksinvaltiaan mielenmaisemaan ja toimintaan myös älyllisesti haastaviin kysymyksiin elämästä tutusta demokraattisesta tavasta poikkeavalla tavalla järjestäytyneessä valtiossa.

Kirja sisältää Itä-Aasian tutkija Miika Pölkin ansiokkaan analyysin Pohjois-Koreasta ja Japanin suuresta pohjoiskorealaisvähemmistöstä. (Takakansi)

     *     *     *

Jos ei muuta niin tämä kirja on viihdyttävää luettavaa. Kirjoittaja on hyvä tarinankertoja ja jos japanilaisesta ruo'asta ennen muuta sushista on kiinnostunut, tätä kirjaa voi käyttää oppaana siihenkin.

Kokin kuva Kim Jong-ilista on toisenlainen kuin, jonka kuvan diktaattorien henkivartija omassa kirjassaan loi, puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka ovat paenneet leireiltä.

Yllätys ei ole ettei diktaattori ole täysin mätä ja että hänessä on häiritsevän inhimillisiä piirteitä. Hän tuntuu ihmisenä hyvin tavanomaiselta poliitikolta, joka ei juuri poikkea Juha Sipilästä tai kestä tahansa konservatiivipoliitikosta.

     *      *     *

Jokainen kerrottu tarina, ja niitä kirjassa on, on omalla tavallaan kertomisen arvoinen niin kuin elämä on. Mitään aivan tavatonta, ihmeellistä ja paljastavaa kirja ei sisällä.

Eniten kiinnitin huomiota pieniin, pienen pieniin vihjeisiin, jotka lopulta paljastivat, miten pahasti metsässä Pohjois-Koreassa oltiin.

Yhteiskunnan jakautuminen eliittiin ja tavallisiin kansalaisiin on silmiinpistävää ja ero on hyvin jyrkkä. Fujimoton mukaan sosiaalisen nousun mahdollisuutta köyhien keskuudesta eliittiin ei ole, ja jos näin on, mistään sosialistisesta yhteislunnasta ei voida tietysti puhua.

Pohjois-Korea vaikuttaa jonkinlaiselta myöhäis-feodaaliselta yhteiskunnalta niiden kirjojen kautta, joita olen viime aikoina lueskellut.

Esimerkiksi sellaiset pienet yksityiskohdat kuin vanhojen Hollywood-elokuvien ja James Bondien katselu ja rahan pröystäilevä levittäminen ympäriinsä pistävät silmään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti