perjantai 18. syyskuuta 2015

Koskela: "Lusia" (2015)


Suomi oli 1600-luvulla taikauskojen hallitsema maa. Vanhat perinteet istuivat tiukassa, ja konfliktit luterilaisen kirkon oppien kanssa olivat tavallisia.

Lusia Rusintytär Korhonen oli ahmaslainen kansanparantaja, muinaisrunojen taitaja ja runonlaulaja. Kurjan kohtalon kokeneen Lusian vaiheita on kirjattu 1600-luvun käräjäpöytäkirjoihin, joissa häntä syytetään noituudesta.

Ilpo Koskelan luoma Lusian kuvitteellinen elämäntarina muuttuu edetessään fiktiosta pöytäkirjojen kertomaksi historiaksi. "Lusia" (2015) on myös tarkkaan taustoitettu kuvaus 1600-luvun talonpoikaiselämästä arkineen, iloineen ja suruineen. (Takakansi)

     *    *    *

Ilpo Koskelan sarjakuvakirja Suomen viimeisestä käräjille joutuneesta noidasta Lusia Rusintyttärestä on varsin taitavasti rakennettu kertomus naisen koko elämästä, josta ei loppujen lopuksi ole tiedetty paljonkaan muuta kuin mitä käräjäoikeuden pöytäkirjoista on voinut lukea. Suullinen perimätieto on hävinnyt vuosisatojen myötä.

Saatesanoissa tekijä kertoo fiktion ja faktan suhteesta. Ensimmäiset 80 sivua hän on sepittänyt ja loput 40 sivua pohjautuu tunnettuihin tosiasioihin. Eikä kirjan alkuosakaan ole satunnaisesti hutaistu vaan pohjautuu siihen tietoon, mitä on olemassa elämästä 1600-luvun Pohjois-Suomessa.

     *     *     *

Syyte noituudesta tuli loppujen lopuksi tämän päivän ihmisen kulmasta katsottuna mitättömästä asiasta. Lusia käytti ehtoollisleipiä sisarentyttärensä silmäkipujen lievittämiseen.

Joku tuomari olisi voinut tulkita Lusian toiminnan valkoisena magiana, sillä mitään sinänsä pahaahan hän ei tehnyt.

Pahaa ilmeisesti oli - ehtoollisleipien varastamisen ohella - siunattujen leipien käyttämiseen muuhun kuin kirkollisiin tarkoituksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti