maanantai 19. lokakuuta 2015

Mäkelä: "Rööperi" (2009)


Suomalaisia ammattirikollisia vuodesta 1966 vuoteen 1979. (IMDb)

"Rööperi" (2009) on Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva, joka perustuu Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin haastatteluromaaniin "Rööperi – rikoksen vuodet 1955–2005". Marko Leino on sovittanut kirjan elokuvaksi. Elokuva kertoo Helsingin Punavuoressa asuvien ammattirikollisten elämästä vuosina 1966–1979. (Wikipedia)

     *    *    *

Enpä ollutkaan nähnyt tätä ennen. Alkuvaikutelma: ei ihan uskottava ja muistuttaa saman genren amerikkalaisia elokuvia. Todennäköisesti ei vastaa kovin hyvin sitä, millaista elämä Punavuoressa oli tuohon aikaan.

... mutta matkan varrella "Rööperi" (2009) paranee tosin tarina vaikuttaa vahvasti dramatisoidulta, mutta eipä elokuvaa olisi muuten syntynytkään.

Parasta Aleksi Mäkelän leffassa on muutoksen kuvaaminen. Vielä 1960-luvulla rikolliset ja poliisit olivat hyvää pataa, suorastaan kavereita.

Siten rikollisuus organisoitui ja poliiseista tuli kasvottomia. Sama kehitys on tietysti tapahtunut kaikkialla yhteiskunnassa. Kukaan ei enää tee mitää ja ole mistään vastuussa. Kaikki vain tapahtuu.

     *     *     *

Muutamat näyttelijäsuoritukset ovat virtuoosimaisia. Taparikollinen Kari (Karri Hietalahti) on mainio hahmo.  Kun tämän peräkammarin pojan äiti Tyyne kuolee, hänen ainoa kotinsa on vankila, minne hän itse aina aktiivisesti yrittää takaisin - ja pääsee.

Päähenkilön roolissa oleva Tomppa (Samuli Edelmann) häilyy rikollisuuden ja yrittäjyyden välimaastossa, ja kiepsahtaa taas rajan toiselle puolen, kun vaimo Monika (Pihla Viitala) tekee itsemurhan keskenmenon ja sitä seuranneen lapsettomuuden takia.

Tompan vastapelurina Korppu (Jasper Pääkkönen) loistaa pahiksen roolissaan. Hän kohoaa loppua kohta suorastaan myyttiseksi hahmoksi, ennen tappiotaan Tompalle ja tämän jengille.

Suosikkini on kuiten Krisu (Peter Franzen), joka on ilmiömäinen nisti kaikkine kommervenkkeineen. Krisun kohtalona on tulla tapetuksi huijaustensa ja velkojensa ym takia.

      *     *     *

Kokonaisuus säilyy rimaa hipoen kasassa, ja syntyy kiinnostavia pieniä tarinoita selviytymisestä ja kuvaus noin 10 vuoden ajanjaksosta Helsingin työläiskaupunginosassa Punavuoressa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti