tiistai 6. lokakuuta 2015

Rushdie: "Harun ja tarinoiden meri" (2011)


Kaikkein surullisimmassa kaupungissa – niin surullisessa, että se on unohtanut nimensäkin – asuu tarinankertoja Rashid poikansa Harunin kanssa. Kun Rashidia pyytää kertomaan tarinan, niin sen totisesti saa kuulla. Eikä hän kerro mitä tahansa tarinaa, vaan monia tarinoita, satoja tarinoita, iloisia ja surullisia; tarinoita, joissa on noitia, prinsessoja, häijyjä ukkoja ja paksuja akkoja, viiksekkäitä ruutupöksygangstereita ja paljon muuta.

Sitten eräänä päivänä asiat – monet asiat – menevät pahasti vikaan. Rashidin vaimo lähtee. Ja kun Rashid yrittää aukaista suunsa, sieltä ei tulekaan yhtään tarinaa, vaan pelkkää kammottavaa rohinaa. Hänen kertojantaitonsa on mennyttä. Jossakin tuntemattomassa paikassa Hiljaisuuden ruhtinas saastuttaa salaa Tarinoiden merta.

"Harun ja Tarinoiden meri" (2011) on fantasia, satu pojan päätöksestä pelastaa isänsä kallisarvoinen kertojankyky. Se on allegorinen kertomus, jonka Salman Rushdie on kirjoittanut omalle pojalleen Zafarille. Rushdien kekseliäisyys ja monipuolisuus tuntuu ehtymättömältä: "Harun ja Tarinoiden meri" yltää parhaiden satuklassikoiden ja seikkailukertomusten seuraan. Se on osoitus kirjailijan uskomattomasta luomiskyvystä suurten henkilökohtaisten ja poliittisten vaikeuksien ristipaineessa. (RisingShadow, takakansi)

     *      *      *

Jos ja kun tätä kirjaa ajattelee satukirjana, niin nämä sadut ovat aikuisten satuja. Mielenkiintoista olisi kuitenkin tietää, miten tarinat toimisivat lasten satuina. Yhtenä ongelmana varmasti on, että kirja on loppujen lopuksi yhtä ja samaa satua, joka kehittyy koko ajan matkan varrella. Sen seuraaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja aiemmin kerrotun muistamista tai hahmottamista ainakin jollain tasolla.

Salman Rushdien luoma maailma muistuttaa "Tuhannen ja yhden työn tarinoiden" -maailmaa, mihin kirjassa on myös suoria viittauksia. Fantasia menee kuitenkin astetta pidemmälle on varsin maaginen maailma, jossa kaikki on yhtä henkistynyttä kuin ihmisen unissa. Tajunnanvirranomaisesti liikutaan tilanteesta ja paikasta toiseen. Reaalimaailmasta kenties lähdetään ja sinne lopuksi palataan, mutta suurin osa tapahtumista on silkkaa fantasiaa.

      *     *     *

Päähenkilönä ja minä-kertojana on kirjailija Rashidin poika Harun, ja kirjassa tehdään matka Suurelle tarinoiden merelle, josta poika ja isä etsivät isän kadonnutta kykyä kertoa tarinoita.

Kirjailijan vaimo jatkuvasti nalkuttaa siitä, kun Rashidi ei tee oikeaa työtä vaan on 'Blaa-blaa shaahi', vaikka hän saa tarinoiden kertomisesta 'Juttujen valtamerenä' perheen toimeentulon. Ja lopulta vaimo lähteekin toisen (naapurin)miehen Senguptan matkaan, jolloin Rashidi jää kaksin poikansa Harunin kanssa.

Kenties reaalimaailmaan sijoitettuna tarina voidaan mieltää pojan mielikuvituksessaan tekemäksi matkaksi, jonka kautta pieni poika käsittelee perheen tilannetta. Maagisesti isä Rashidi kuitenkin lopuksi saa kertojantaitonsa takaisin.

     *     *     *

Suurella tarinoiden merellä liikutaan Mutti-harjalinnun selässä lentäen. Harun etsii mereltä ennen muuta tarinoiden Lähdettä, joka löytyy meren pohjalta. Ja kun Tulpan poistaa meren pohjasta, alkavat isä Rashidin tarinat taas virrata vuolaana. Tietysti Hanaa täytyy ensin vääntää.

Ja kun sadun sisällä ollaan, myös äiti Soraja palaa takaisin kotiin, mutta luultavasti vain pojan mielessä.

Tarinoiden merellä käydään myös taistelua Hiljaisuuden Ruhtinaan voimia vastaan, jotka eivät halua puhua mistään mitään vaan he vain tekevät asioita niitä sen kummemmin miettimättä. Ovat väkivaltaisia ja kalisuttelevat aseita.

Uhkana on, että tarinat - ja tarinankertojat - ehtyvät (reaali)maailmasta. Ja Harun on tietyllä tavalla sadun sankari, ironisesti shaahin poika, joka pelastaa maailman.

     *     *     *

Merellä Harun ja hänen isänsä Rashidi kohtaavat, mitä merkillisempiä otuksia mm. sinipartaisen Jossin, Vedenhengen, Uivan Puutrhurin, Mursun ym, joiden kautta tarinaa kuljetetaan eteenpäin. Ja he joutuvat kulkemaan myös Chupin kaupungin läpi, jossa on aina yö ja siellä asuvat juuri pimeyden voimat chupwalot.

Ja Suurten tarinoiden meren ongelmana on juuri se, että toisella puolen Gupinin kaupungissa, jossa mm.  Mursu asuu, on aina päivä - ja siellä toisella puolen yö. Lopulta fantasia-maailma tai  maapallo tms saadaan ikään kuin pyörähtämään, mikä vaikuttaa mereen. Yön ja päivän kaupunkien vuorovaikutuksen seurauksena syntyy juuri Salman Rushdien tarina, jota hän juuri kertoo...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti