sunnuntai 22. marraskuuta 2015

August "Sovinto" (2011)


Draama sijoittuu 1970-luvun Ruotsiin ja siinä keskitytään yhden tytön / nuoren naisen kokemuksiin, jonka koti on täynnä lasten kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä sekä alkoholismia. (IMDb)

"Sovinto" (2011) - tunnetaan myös nimellä "Sikalat" - on Pernilla Augustin ohjaama siirtolaisuusaiheinen elokuva, joka perustuu Ruotsissa paljon huomiota saaneeseen Susanna Alakosken kirjaan "Sikalat". (Wikipedia)

    *     *     *

LAUANTAINA YLE TEEMA KLO 21:00

    *    *     *

Surullinen ja ilmeisen tavallinen tarina Suomessakin vielä tänä päivänä. Samasta aiheesta oli kuvataidenäyttelyn "The Stolen Glance" avajaiset vime keskiviikkona suomenruotsalaisesssa kulttuuri- ja tiedotuskeskuksessa Luckanissa Kampissa. Nuori kuvataiteilija Emilia Kannosto kertoi kuvin omista kokemuksistaan.

     *     *     *

Elokuvan päähenkilönä on 4-kymppinen Leena (Noomi Rapace), joka saa yllättäen yöllä puhelinsoiton. Hänen äitinsä on sairaalassa ja tekee kuolemaa. Hän ei ole kuullut äidistään vuosikausiin mitään. Eikä hänen perheensä tiedä äidin lapsuuden perheestä mitään. Myöhemmin selviää, että he ovat luultavasti luulleet tämän olleen koko lapsuutensa eri lastenkodeissa.

Muu perhe saa tietää senkin, että Leena-äidillä oli ollut pikkuveli Sakari, joka kuoli siksi, ettei hänen hoitonsa kotona laiminlyötiin. Itsekin pieni lapsi Leena yritti hoitaa veljeään - ja tunsi vielä aikuisena syyllisyyttä veljensä kuolemasta. Vasta kerrottuaan tapahtumista miehelleen Johanille (Ola Rapace) hän vihdoin tajuaa, ettei hän olisi voinut tehdä mitään.

     *     *     *

Käänne tapahtuu kun Ruotsin sosiaaliviranomaiset käyvät eräänä arkiaamuna perheen luona. Kaikki ovat kotona niin Leena kuin hänen veljensä sekä vanhemmat siivoja-äiti (Outi Mäenpää) ja isä-Kimmo (Ville Virtanen), joka on tehdastyöläinen.

Vanhemmat ovat taas juhlineet illan, ja ilmeisesti viettävät rokuli-päivää. Pikkuveli Sakari ei ole ollut päiväkausiin koulussa, sillä hän on sairas, mutta siitä ei ole kouluun ilmoitettu. Vanhemmat pystyvät sosiaalityöntekijöiden edessä sen verran skarppaamaan, että heidät jätetään rauhaan.

Tilanteesta kuitenkin seuraa hirveä riita, ja veljen kuolema, sillä hän on jo niin sairas, että hänet olisi tullut viedä lääkäriin. Leena yrittää selittää sosiaalityöntekijöille todellista tilannetta, mutta pientä lasta ei kuunnella.

     *     *     *

4-kymppisen Leenan mieli myllertää ja kaikki vanhat muistot palaavat mieleen, jotka hän oli aktiivisesti unohtanut. Hän huomaa, ettei hänen äitinsä ole muuttunut yhtään siitä, millainen hän oli ollut Leenan ollessa lapsi.

Viimeisenä päivänä ennen äidin kuolemaa äiti ja tytär ottavat yhteen sairaalassa, mitä Leena katuu jälkeenpäin. Hänen olisi silti pitänyt olla paikalla, kun äiti kuoli...

Tarina kertoo sen, mikä on niin monelle oman kokemuksen kautta liiankin tuttua. Lapset eivät sovi vanhempien alkoholi-huuruiseen elämäntapaan, jonka pääasiana on vain toistensa viihdyttäminen ja hauskanpito. Sellaisessa elämässä lapset ovat vain välttämätön paha.

Toki vanhemmat hetkittäin jollain tavoin välittävät lapsista...

Linkki:

Emilia Kannosto – Din blick, din rödskimriga hud. By Norrbom. Luckan (information & kultur) 11.09.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti