keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Chomsky: "Mediakontrolli. Propagandan mahtavat saavutukset" (2003)


"Haluammeko elää vapaassa yhteiskunnassa, vai eräänlaisen itse aiheutetun totalitaarisen järjestelmän alistamina. Haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa hämmentynyt lauma on syrjäytetty päätöksenteosta, jossa se hämättynä, kauhuissaan karjuu isänmaallisia iskulauseita, pelkää henkensä edestä ja palvoo pelonsekaisella kunnioituksella johtajaa, joka pelasti heidät 'tuholta'. Samalla kun koulutetut massat repsuttavat käskystä hanhenmarssia ja hokevat iskulauseita, joita heidän kuuluu toistaa, ja yhteiskuntamme mätänee ja rappeutuu. Päädymme palvelemaan väkivaltaista palkkasoturivaltiota toivoen, että muut maksavat meille maailman murskaamisesta."

USA:n tunnetuin toisinajattelija, filosofian ja kielitieteen professori ja mm. terrorismin tutkija Noam Chomsky tutkailee viihdyttävästi ja pätevästi propagandan historiaa, sivustakatsojien demokratiaa, mielipiteiden muokkausta ja 'oikeudenmukaista' tiedonvälitystä. (Takakansi)

     *     *     *

Noam Chomsky tuli tunnetuksi aikoinaan mm. valtioterroristisen Vietnamin sodan aktiivisesta vastustamisesta - hän oli itse paikan päällä tutkivana toimittajana katsomassa mitä tapahtui, ja kritisoi sodan aikana USA:n toimintaa. Ja tuli tietysti erityisen vihatuksi sotilaallisissa ja 'isänmaallisissa' piireissä. Hän pani todella itsensä peliin ja tuli ymmärrettävistä syistä viranomaisten vainoamaksi. Chomsky oli eräänlainen 1960- ja 1970-lukujen Edward Snowden.

Chomsky ei päästä lukijaansa helpolla, eikä hän suostu taipumaan esim. USA:n 'terrorismin vastaisen taistelun' -retoriikkaan millään tasolla. Hän näkee koko politiikan silmänkääntötemppuna, jolla käännetään huomio pois siitä, mitä itse ollaan tekemässä.

Hän ei pidä edes Syyskuun 11. päivän- tapahtumia, yhtä terrori-iskua, niin merkittävänä tapahtumana kuin mitä USA itse oli tekemässä samaan aikaan toisaalla eli Nicaraguassa, jossa tapettiin valtioterrorismin nimissä ei 5 000 ihmistä vaan kymmeniä tuhansia ihmisiä ja valtion rakenteet murennettiin niin, ettei kokonainen kansakunta ehkä enää koskaan nouse jaloilleen.

     *    *     *

Ehkä juuri tämä klassikkokirja voi auttaa ymmärtämään 2010 -luvun Suomea ja kehitystä, joka näyttää kadottaneen demokratian ihanteineen. Kansalaisjärjestöillä ei politiikassa valtiopuolueiden rinnalla ole paljon painoarvoa, ja puolueet eivät enää edusta kuin pientä puolue-eliittiä.

Chomsky kirjoittaa 1980-luvun hulluista vuosista, jotka ajoivat Suomenkin 1990-luvulla mm. ennennäkemättömään konkurssiaaltoon, pankkikriisiin ja massatyöttömyyteen.

"Jos tarkastelemme yksittäisiä ohjelmia, kuten asevarustelua tai sosiaalimenojen leikkauksia jne. lähes joka ikistä niistä vastustettiin jyrkästi. Mutta niin kauan kun ihmiset ajetaan marginaaliin ja heitä huijataan, ja niin kauan kun heillä ei ole keinoja järjestäytyä eikä ilmaista kantaansa - tai edes olla tietoisia muiden samansuuntaisista tuntemuksista - niin kauan ihmiset, jotka vastaavat gallupeissa kannattavansa rahojen käyttämistä sosiaalimenoihin mieluummin kuin asevarusteluun, luulevat olevansa yksin levottomien ajatustensa kanssa."

Samalla logiikalla USA on lähtenyt jatkuvasti yhä uusiin sotiin 2. maailmansodan jälkeen. Kansalaisilla ei ole keinoja vaikuttaa siihen, mitä politiikassa todella tehdään. Ja samalla logiikalla suomalaisille uskotellaan yhä uudestaan, että Suomi tarvitsee hyökkäysarmeijaa jatkuvaan hybridisodankäyntiin. Vaihtoehtona on että tällaisesta pelleilystä luovutaan.

Kaikenlaisen väkivallan ja kiusaamisen vahtoehtona on väkivallattomuus ja siihen sitoutuminen kaikissa muodoissaan.

     *     *    *

Vuosien 1990-91 Persianlahden sodasta Noam Chomsky kirjoittaa näin:

"Sotimiselle ei annettu yhtään syytä, jota lukutaitoinen teini ei kumoaisi parissa minuutissa. Siinä jälleen eräs totalitaarisen kulttuurin tunnusmerkeistä. Meidän tulisi olla kauhuissamme siitä, että elämme niin syvästi totalitaarisessa yhteiskunnassa, että meidät voi usuttaa sotaan ilman syytä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti