torstai 19. marraskuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 628 "Kirvesmies Sulo Roukalasta 2000-luvun ikoni?!"




Päivittäin yksittäiset tekstit, oli kyse sitten sosiaalisesta tai perinteisestä mediasta, pysäyttävät eikä aina tiedä mikä panee mielen liikkeelle.

Reilu viikko sitten Helsingin Sanomien 'Kaupunki' -osastossa kerrottiin Helsingin väkivaltaisesta menneisyydestä 1930 -luvulla yhden tapauksen kautta. Silmäilin artikkelin silloin läpi. Ei mitään sinänsä uutta. Artikkeli oli rakennettu yhden tapauksen ympärille.

Tänään juttu sai jatkoa, mikä sai miettimään, miksi väkivaltaista menneisyyttä kaivetaan yhden tapauksen osalta yhä syvemmältä.

     *    *    *

Ensimmäisen ja toisen lehtijutun välissä on pätkä Euroopan synkkää historiaa. Lukuisia Ranskan ja USA:n pommituksia, joissa on luultavasti kuollut satoja siviilejä ja muutama ISIS:in terroristi. Niin, ja tietysti ne kuuluisat Pariisin iskut.

    *    *     *

Helsingin Sanomien toimittajan  Lari Malmbergin jutut ovat pintaliirtoa. Mies samastuu toiseen nuoreen mieheen vain 22-vuotiaaseen poliisikonstaapeli Eino Heinoseen, joka on artikkeleiden tarinan synkkä uhri. Vai onko sittenkään vain uhri? Kuollut joka tapauksessa niin kuin myös kirvesmies Sulo Roukala, joka puukotti hänet hengiltä. Tosin tarkkaan emme tiedä, miten tilanne eskaloitui käsirysyksi. Heinonen olisi voinut päästää Roukalan menemään rauhassa kotiinsa, mutta hän halusi pidättää humalaisen miehen.

     *    *     *

Tilannetta jossa kaksi miestä olivat, on vaikea kuvitella aivan tarkkaan. Roukala on ollut joka tapauksessa hyvin humalassa ryypiskeltyään koko illan, ja silloin hänestä tuli riidanhaluinen. Nuori, innokas poliisi liikkui jalan, ties kuinka kaukana poliisiasemalta. Roukala joka oli lähellä kotiaan ei ymmärrettävistä syistä halunnut lähteä putkaan. Eikä hän ehkä olisi pystynyt ja jaksanut kävelläkään.

Konstaapeli oli varmasti käynyt kiinni mieheen, mikä naksautti jotain Roukalan päässä ja hän iski poliisia puukolla. Kyynisesti sanottuna nuori mies sai sitä mitä tilasi, vaikka eihän tuollaista tappoa kukaan halua. Aamulla Roukala ei muistanut viime vaiheista mitään, mutta ei kiistänyt tapahtunutta.

     *     *     *

Tehtyä ei saatu tekemättömäksi. Ja Roukalan edessä oli vankilatuomio, joka tuli yhteiskunnalle kalliiksi. Helsingin poliisi menetti innokkaan nuoren konstaapelin. Tilanne oli kaikkien kannalta mahdollisimman huono, mikä herättää epäilyksiä  modernia länsimaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan, joka Suomeen tuohon aikaan oli kehkeytymässä.

Kun tilannetta tarkastelee hieman vinosti, Sulo Roukala puolusti vain itseään. Hänen kimppuunsa oli käyty, mikä ei tietysti oikeuttanut hänen tekoaan ja virkavallan vastustusta. Fiksu poliisi olisi saattanut miehen kotiin ja jättänyt sinne.

Mitä Roukalalle teon jälkeen olisi sitten tullut tehdä? Millä tavoin hän olisi voinut hyvittää tekonsa? Vankila ei ole sivistyneen yhteiskunnan laitos, vaikka ihmisiä kenties joutuu oman ja muiden turvallisuuden takia toisinaan joksikin aikaa eristämään.

Vaihtoehtoja on paljon. Loogisinta tällaisissa tilanteissa olisi, että Roukala olisi työllään yrittänyt hyvittää tekemäänsä vahinkoa, jotta esimerkiksi Roukalan sisar olisi päässyt opiselemaan niin kuin oli suunniteltu.

Linkit:

Poliisikonstaapeli tapettiin Kaivopuistossa vuonna 1931 – sukulaiset kuulivat surmapaikasta marraskuussa 2015. HS kertoi marraskuun alussa kieltolain aikana surmatusta poliisikonstaapeli Eino Heinosesta. Satu Vuosio sai vihdoin tietää enonsa kuolinpaikan. By Lari Malmberg. Helsingin Sanomat / Kaupunki 19.11.2015

Kieltolain vuodet olivat Helsingin historian väkivaltaisinta aikaa – usein rikos johtui spriistä. By Lari Malmberg. Helsingin Sanomat / Kaupunki 08.11.2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti