sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Bowe: "Gardens of the Roman world" (2004)


Roomalaiset puutarhat ovat olennainen osa länsimaisten puutarhojen historiaa. Patrick Bowe kuvaa kirjallisuuden ja arkeologisten lähteiden avulla näitä Rooman valtakunnan luomuksia Afrikasta, Lähi-itään ja Iso-Britanniaan.

Hän poimii kirjallisuudesta  sitaatteja siitä, mitä esimerkiksi Cicero ja Plinius kertovat omista puutarhoistaan, tietoja joita on saatu palatsien kaivauksista, kaupungin sisäpihoilta ja maaseudun kartanoista yhtä hyvin kuin nykyaikaisia kuvauksia Pompeijin seinämaalauksista.

Kirja tutkii puutarhojen vaikutusta Italian renessanssiin, 1800-luvun uusklassismiin ja modernismiin. (Amazon)

     *      *      *

TV:sta tuli ehkä vuosi sitten dokumenttisarja, jossa kerrottiin antiikin ajan roomalaisista puutarhoista. Ne ovat mykistäviä, lyömättömiä, eikä Rooman valtakunnan (n. 750 eaa - 330 jaa) jälkeen ole vastaavanlaisia puutarhoja enää rakennettu.

Ajan tunnetuimmat runoilijat kuten Horatius ja Vergilius saivat innoitusta kirjalliseen työhönsä puutarhoista, joiden keskellä he asuivat omassa mikrokosmoksessaan. Ja Horatiuksen myöhäiskauden runot olivat luonnon keskellä syntynyttä luontolyriikkaa, joka muistuttaa mm. samaan aikaan Japanissa kehittynyttä tankaa ja haikua.

    *     *     *

Quintus Horatius Flaccus eli nykyisen 'kulttuurikristillisyyden' kannalta kiinnostavana aikana, sillä hän oli keisari Augustuksen hovirunoilija. Eli kyse on samasta keisarista, jolta kävi se käsky, että "verolle on pantava". Ja niin sitä lähdettiin aasilla liikkeelle...

Rooman kannalta esim. kuningas Herodes hallitsi vain pientä provinssialuetta valtakunnan laidalla. Juudeassa ja muilla juutalaisalueilla kuohui ja monenlaiset kansanliikkeet yrittivät saada ihmisiä puolelleen. Lopunaikoja julistettiin kymmenillä eri tavoilla. Yhtenä lahkona muiden joukossa olivat myös ne joista tuli sittemmin kristittyjä.

Juutalaiset savustivat kristityt pois Jerusalemista ja lähialueilta, ja apostolit lähtivät eri puolille senaikaista maailmaa mm. Roomaan, mihin he olivat tervetulleita siinä missä juutalaisetkin ja kaikkien mahdollisten uskontokuntien edustajat. Rooma oli kulttuurien sulatusuuni.

     *      *     *

Patrick Bowe kirjassaan "Gardens of the Roman world" (2004) muutamia kertoja viittaa Horatiukseen (ja Vergiliukseen) ja mitä he teksteissään kertoivat aikansa puutarhoista, kasveista ja rakenteista.

Horatiuksen puutarha oli hulppea ja alueelta löytyi mm. vesiputous, joka on vieläkin olemassa. Ja roomalaisethan olivat tunnetusti taitavia vesijohtojen, akveduktien rakentajia, joten vesimassojen johtaminen haluttuun paikkaan ei tuottanut tuskaa.

Puutarhan lisäksi alue oli  kuin yhtä suurta kylpylää, jossa oli suuri uima-allas ja myös kalalammikko, josta saattoi kenties onkia kaloja tai ainakin katsella niitä.

Joillain kasveilla, puilla oli vuoden 0 ihmisille erityinen merkitys. Horatiuksen puutarhassa oli suuri mänty, joka oli omistettu jumalatar Dianalle.

Puutarhassa oli tietysti paljon kukkia: ruusuja, liljoja ja erilaisia köynnöskasveja sekä pitkävartista persiljaa...

Linkki:

Horace's (Quintus Horatius Flaccus) Villa (at Licenza). Wikipedia

Horatius. Wikipedia

Paul Shorey, Commentary on Horace, Odes, Epodes, and Carmen Saeculare. Perseus Digital Library
.
"Horace's Villa" at Licenza (Italy). Part 1

"Horace's Villa" at Licenza - Part 2

Bowe, Richard. Gardens of the Roman world. (free e-book, PDF)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti