keskiviikko 20. tammikuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 277 -

CC by  Mimmi L. 
Niin mukavaa kuin pyörällä ajaminen on -20-30 asteen pakkasessakin, minua ottaa aina yhtä paljon päähän, kun huomaan että rengas on puhki. Niin kävi taas.

Onneksi Verkatehtaan pyöräkorjaamo Linnan Pyöräverstas taas kerran oli matkan varrella, ja jätin aamulla pyörän sinne ja pudotin avaimen postilaatikkoon. Ja iltapäivällä pyörä oli taas ajokunnossa. Hienoa palvelua.

Helkaman Oiva
Niin jämäkältä ja tukevalta kuin Helkaman Oiva näyttääkin siinä ovat omat heikkoutensa, joista olen valittanut tässäkin blogissa kai puolitusinaa kertaa.

Suurin ongelma mielestäni on kuitenkin siinä, että painopiste on aavistuksen verran liian takana, mistä mielestäni seuraa se, että takarenkaat eivät kestä edes tavanomaista käyttöä.

     *    *     *

Monta viikkoa jatkunutta köhää en vain saa pois, eikä pyöräily sitä ilmeisesti ainakaan helpota. Aiempina vuosina rauhallisesta ajamisesta ei tosin ole ollut haittaa. Onkohan vanhan kauramoottori väsähtänyt?

Muita pyöräilijöitä ei Hämeenlinnan katukuvassa ole mitenkään hirveän paljon, vaikka luulen, että samanlaisia kuin minä on useampi sata. Pakkasessa polkeminen on siinä mielessä paljon mukavampaa kuin lämmössä ja helteessä, että itse pystyy vapaasti säätelemään lämpötasapainoa.

Vaatteita voi aina lisätä tai ottaa pois tarpeen mukaan.

     *     *     *

Tänään jatkoin siitä mihin olin eilen jäänyt. Oivalsin tänään .. vai oliko se jo eilen .. että 'tumpeloista' puhuminen on ensinnäkin tietysti hieman halventavaa, mutta toisaalta se antaa niille, joita tumpeloiksi kutsutaan, valmiin roolin, mikä taas on positiivinen asia, jos asian haluaa nähdä siinä valossa.

Sillä niin kuin tiedetään roolista käsin on paljon helpompi tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat vaikeilta ja ovat vaikeita. Ja tumpelona voi kysyä tyhmiä kysymyksiä ja tehdä tekoja, joita muuten katsottaisiin vähintään kieroon.

Linkki:

Linnan Pyöräverstas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti