torstai 28. tammikuuta 2016

Hautamäki: "Mikä minuun meni?" (2013)


Väkivallan uhrit kertovat mitä heille on tapahtunut. Väkivallan tekijät kertovat mistä teot saivat alkunsa. Kaikki kysyvät miksi. 

Psykoterapeutti Jari Hautamäki avaa tässä ainutlaatuisessa kirjassa oven maailmaan, joka on tosi ja lähempänä kuin uskomme. Hän tarjoaa myös konkreettisia välineitä ymmärtää omat aggressiomme ajoissa, ja keinoja joiden avulla julmankin teon jälkeen elämässä pääsee eteenpäin, yhdessä tai erikseen.

Kirja on tarkoitettu luomaan toivoa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille, siihen syyllistyneille ja sitä pelkääville. Moni meistä käy kriisin tullen joskus lähellä omaa mustaa pistettään. Tämä kirja kertoo mitä tehdä jotta voi välttää pahimman. (Takakansi)

     *      *     *

Suomalaiset kehuskelevat hövelisti, miten he ovat missä milloinkin maailman parhaita. Sokeana pisteenä on kuitenkin väkivalta ja siitä puhuminen. Viimeksi tämä tuli esiin, kun tunteikkaalla tavalla puhuttiin turvapaikanhakijoiden naisiin kohdistuneesta väkivallasta uutena vuotena. Tällainen puhe antaa luvan olla ajattelematta sitä, millainen maa Suomi oikeastaan on väkivallan suhteen. Miesten koulukin on väkivaltakoulu. Väkivallan nähdään olevan kaikkialla muualla paitsi täällä. Muut ovat pahiksia, tappajia ja terroristeja, mutta suomalaiset ovat jumalaa pelkääviä, kirkkoon kuuluvia pyhimyksiä ja maansa puolustajia, vaikka eivät omistaisi neliösenttiäkään isänmaataan.

Suomessa on vahva, kristilliseen perinteeseen nojautuva väkivallan kulttuuri. Lapsia ja vaimoja on surutta hakattu, eikä sitä ole pidetty minään. Isännät ovat raiskanneet piikojaan, ja sekin on kuulunut asiaan. Jokainen "Raamattunsa" lukenut tietää, että lasten tulee alistua vanhempiensa tahtoon ja naisen miehelleen.

     *      *     *

Jarkko Hautamäki on toiminut Lyömätön linja -palvelussa Espoossa vuodesta 1995 ja hän tuntee perheväkivallan perinpohjaisesti. Kirjaansa hän on poiminut koko joukon miesten omia tarinoita ja samalla hän kertoo myös omasta toiminnastaan. Puhelinpalvelun lisäksi miehet kokoontuivat terapiaistuntoihin keskustelemaan tilanteistaan.

Aina 1990-luvulle asti Hautamäen mukaan se mitä tapahtui 4-seinän sisällä oli tabu, ainakin Espoossa, mutta tällaisen vapaaehtoistoiminnan kautta väkivalta on vähitellen tullut näkyväksi. Hautamäken mukaan väkivalta ei ole vain alempiin sosiaaliluokkiin kuuluva ilmiö vaan yhtä hyvin lääkärit, insinöörit ja juristit ovat väkivaltaisia.

Kiinnostavaa on, että väkivalta harvoin johtaa parisuhteessa olevien eroon, vaikka ongelma on tiedostettu. Ja niin kuin tiedetään - kuningas alkoholi - on usein väkivaltaan eskaloituvien tilanteiden takana, mutta se ei ole tietysti syy siihen.

    *     *     *

Tavallista on että - lähinnä miehet - jälkikäteen katuvat tekojaan ja ovat häpeissään, eivätkä ymmärrä käytöstään. Tehtyä ei tietysti saa tekemättömäksi ja samanlaiset tilanteet helposti toistuvat, jos asialle ei tee mitään.

Keskeistä on vastuunotto omasta tekemisestä, eikä tämä tarkoita sitä, että pitäisi aloittaa rikosprosessi, mikä harvoin saa aikaan mitään hyvää. Olennaista on saa muutos käytökseen ja siihen, etteivät esim. riidat ja alkoholin kanssa läträäminen johda hallitsemattomiin tilanteisiin.

Lyömättömän linjan -toiminta perustuu keskusteluihin vertaisten välillä sekä yksilöterapiaan. Tapauksia käydään läpi ja niistä yritetään oppia jotain. Ja esim. Väkivallan katkaisu -ohjelmalla kierre yritetään saada loppumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti