keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Pykälä: "Suomalainen asekauppa: rahan, vallan ja sodan ytimessä" (2014)


Suomi ja suomalaiset yritykset ovat mukana globaalissa asekaupassa. Armeija osti kranaatteja Singaporesta, ja sieltä asesalakuljetuksesta epäillyn tšekkiläisen yhtiön rahtialus jatkoi matkaansa Kolumbiaan. Valtion aseyhtiö Patria Oyj:llä oli rypäleaseiden kehitysohjelma yhdessä espanjalaisen ase­tehtaan kanssa, ja sieltä samoja ammuksia kävi ostamassa Muammar Gaddafi.

"Suomalainen asekauppa" (2014) on perusteos, joka kertoo aiheesta niin politiikan, talouden ja maanpuolustuksen kuin asevalvonnan näkökulmista. Suomen aseviennistä julkaistiin kirja viimeksi lähes 30 vuotta sitten. Sen jälkeen asekauppa on siirtynyt valtioilta ja niiden tuotantolaitoksilta kansainvälisille yhtiöille.

Asekauppa on ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä, mutta heikosti järjestetty asevalvonta vaarantaa kansalaisten turvallisuuden niin meillä kuin muualla. Suomesta on päätynyt aseita sotiin ja terroristeille, ja tänne tuoduista aseista osa on löytänyt tiensä järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.

Kansainvälisen asekaupan ongelmakohtiin on yritetty puuttua, mutta suurvallat ovat vesittäneet pyrkimykset vedoten omiin etuihinsa. Suomi on toiminut osaltaan niiden vanavedessä, vaikka onkin ansiokkaasti myös edistänyt pienaseiden valvontaa. Asekaupan ympärillä leijuvaa salaisuuksien verhoa perustellaan maanpuolustuksella, mutta hyvin usein se palvelee muita intressejä. Asekaupan läpinäkyvyys on edellytys tehokkaammalle asevalvonnalle ja aseellisen väkivallan ennaltaehkäisylle sekä korruption kitkemiseksi. (Takakansi)

    *     *      *

Tutkivan toimittajan Jarmo Pykälän kirja on monin kohdin kuohuttavaa luettavaa. Suomalaiset pankit ja vakuutusyhtiöt sekä kuntien ja kirkon ym. eläkerahastot tukemassa ydinASEteollisuutta. Ei kuulosta kovin hyvältä.

("Esimerkiksi eläkevauutusyhtiö Ilmarinen oli ostanut kolmen ydinaseyhtiön osakkeita." s. 130)

Suomen asevienti Lähi-itään mm. Irakiin ja Saudi-Arabiaan kasvanut merkittävästi vuoden 2007 jälkeen, vaikka alue on ollut hyvin epävakaata. Mieleen tulee vääjäämättä, että ylijäämävarastosta AK-47 -rynnäkkökivääreitä on varmasti viety, joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan, kurdien peshmerga-joukoille. En tiedä näkyvätkö ne virallisissa tilastoissa...

("Suomen on päätettävä, mitä se tulevaisuudessa tekee: dumpataanko halvat rynnäkkökiväärit maailman asekaupan syövereihin vai tuhotaanko ne?" s. 52)

Suomi niin kuin muutkin länsimaat ovat omalla toiminnallaan, mm. aseviennillä ja sotilaskoulutuksella, edesauttaneet suoraan ja epäsuoraan mm. alati pahentuvaa pakolaistilannetta. Ilman aseita, asejärjestelmiä ja niihin liittyvää osaamista ei sotaa tietysti voi käydä. Suomi on vuoden 2008 jälkeen vienyt aseita niin Syyriaan kuin Irakiin.

("Esimerkiksi Irakia voisi pitää poliittisesti arkaluontoisena vientikohteena, mutta vuonna 2010 noin miljoonan euron sotilasviestijärjestelmän komponenttitoimitukseen riitti PLM:n päätös." s. 147)

    *     *     *

Yksi häiritsevimpiä asioita suomalaisesta näkökulmasta on armeijan / puolustusvoimien toimintojen jatkuva ulkoistaminen. Samalla aseteollisuus ja armeijan toiminnot kietoutuvat yhä enemmän toisiinsa, ja yhteydet ulottuvat maan rajojen ulkopuolelle EU:hun ja USA:an.

Pykälä toteaa että nykymuotoista aseteollisuutta ja -vientiä on harjoitettu vasta 30 vuotta, ja se tuntuu alati kasvavalta ulkomaankaupan sektorilta. Tämäkö on Suomen linja? Rauhanpuolustajasta on vähitellen tulossa sotien edistäjä. Kirjassa todetaan usein, että pienestä koostaan huolimatta Suomi on globaalisti merkittävä aseviejä.

Epäselvää tuntuu olevan, mikä on kansainvälisen asevarustelun tilanne. Kun kommunismi romahti, oletettiin, että myös aseteollisuus ja armeijatkin tulevat menettämään merkitystään. Toisin on kuitenkin käynyt. Ennen muuta USA:n talous on kietoutunut ns. aseteolliseen kompleksiin, eikä siitä ilmaisesti pääse ulos ilman ettei koko yhteiskunta jollain tavoin romahda.

    *    *     *

Suomen sisäinen tilannekin tuntuu pelottavan epävakaalta. Suomi on täynnä sotasankaruuteen ja valtiolliseen itsenäisyyteen sokeasti uskovia sotahulluja ja fanaatikkoja. Sopivassa tilanteessa kymmenet ja sadat tuhannet aseet kaivetaan esiin ja uusi sisällissota voi olla ovella. Itse en luota sen kummemmin suomalaisiin kuin muihinkaan kansallisuuksiin ennen kuin viimeinenkin ihmisten tappamiseen tarkoitettu ase on hävitetty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti