maanantai 18. tammikuuta 2016

RUNO ON VAPAA. Osa 792 "yksi tarina ketusta"






eräänä päivänä kettu kuljeksi nälkäisenä metsässä. sitä ei ollut onnestanut. sen maha kurni. kesken kaiken se kuuli jonkun laulavan. kettu hyppäsi sivuun polulta jota pitkin se oli kulkenut. mäen takaa ratsasti irokeesi-mies juhlatamineissaan. kettu säikähti miestä, mutta keksi nopeasti mitä tehdä. se tekeytyi kuolleeksi ja jäi makaamaan hiljaa paikalleen.

mies lauloi iloisesti ratsastaessaan ja kehui miten komea on, ja komeahan hän olikin. hän oli matkalla naapurikylään kosimaan kaunista im-e-laa laukut täynnä kalaa ja riistaa. kettu oli jo matkan päästä haistanut tuoreen kalan, mikä auttoi sitä voittamaan pelkonsa.

tultuaan ketun kohdalle mies pysäytti hevosensa ja nosti sen hännästä ilmaan ja ihaili sen komeaa turkkia. samalla hän arveli, että kettu ei ole voinut olla kauan kuolleena - ja heitti ketun satulalaukkuunsa.

kun kettu oli päässyt laukkuun se kömpi laukun pohjalle ja puri rei'än sen pohjaan - ja alkoi pudotella kaloja polulle ja lopulta laukku oli tyhjä. sitten se vielä hieman suurensi reikää ja pudottautui myös itse alas.

itseään laulamalla ylistävä nuorimies ei huomannut koko aikana mitään. kun mies saapui perille, hän tajusi mitä oli tapahtunut. ennen kuin hän oli ehtinyt morsiamen ovelle, oli kosiomatka piloilla. vähin äänin irokeesi-mies ratsasti takaisin kotiinsa.

kokemuksesta mies oppi että kettu ei ole varmasti kuollut ennen kuin hän on nylkenyt sen.


Linkki: Nälkäinen kettu ja kerskaileva kosija. Irokeesi-intiaanien kansantarina. Native American Lore

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti