perjantai 15. tammikuuta 2016

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 687 "(tahattoman) rasistinen kirjallisuus"


En ole jostain syystä koskaan ymmärtänyt, miksi esim. Agatha Christien kirjan "10 pientä neekeripoikaa" nimi päätettiin niin Suomessa kuin muualla muuttaa nimeksi "Eikä yksikään pelastunut". Minulle se osoittaa vain sitä, että rasismi ei ole hävinnyt minnekään vaan se vain torjutaan ja suljetaan mielistä ja silmistä. Eli omaa (kulttuuri)historiaa kokolailla törkeästi väärennetään.

Lastenkirja 1800-luvulta.
Kyse ei tietysti ole siitä, etä olisi kovin korrektia vuonna 2016 julkaista aivan uutta kirjaa tuolla nimellä. Toisaalta - miksei, jos kirjassa kuvataan tuota samaa menneisyyttä ja muistutetaan siitä, miten 1900 -luvun alussa ajateltiin mustista.

Enkä loppujen lopuksi usko, että tilanne on paljon muuttunut. Puhetapoja on vain muutettu. Avoin vihapuhe ja tiettyjen sanojen käyttö on pannassa, mutta onko mikään muu todella paljonkaan muuttunut?

     *     *     *

Turkkilainen Elif Batuman kirjoitti eurooppalaisten, nykypäivän näkökulmasta katsottuna, rasistisesta kirjallisuudesta parisen vuotta sitten The New Yorker -lehdessä. Ja hän kiinnitti huomiota, miten sivistyneen yläluokan kirjoittamissa kaunokirjoissa puhuttiin turkkilaisista.

Keskiajalta lähtien Turkki on edustanut kristitylle Euroopalle pahaa muslimivaltaa, jota vastaan on taisteltu verisesti. Tilanne on tänä päivänä tietysti hieman toinen. Turkki on NATO-maa ja neuvotellut EU-jäsenyydestä, mitä jotkut maat vastustavat kiivaasti.

Turkin paikan pahana ovat ottaneet muut tahot. Juuri tällä hetkellä pahista pahin on tietysti Pohjois-Irakissa hajanaisia alueita hallinoiva Islamilainen valtio.

     *     *      *

Batuman ottaa ensimmäiseksi esimerkiksi kohdan D.H. Lawrencen romaanista "Lady Chatterleyn rakastaja". Connie ja Clifford keskustelevat minkä kansallisuuden edustajan kanssa he voisivat kuvitella menevänsä naimisiin. Turkkilaista vaihtoehtona Connie piti pervona (queer).

Johanna Spyrin "Pikku Heidissä" isoisän ilkeimmän vuohen nimi oli 'Great Turk' (Mahtava barbaari).

Agatha Christien kirjassa "Mykkä todistaja" englantilaistyttö kavahtaa naimisiin menemistä turkkilaisen kanssa. Jokin ruuvi puuttuu päästä tms.

Vielä pidemmälle menee Fedor Dostojevski "Karamazovin veljeksissä". Kirjassa kerrotaan turkkilaisten nauttivan lasten kiduttamisesta.

      *     *      *

Niin identiteetiltään turkkilainen kuin Elif Batuman onkin, hän sanoo lukiessaan sivuuttavansa, mutta tietysti rekisteröivänsä, tällaiset kohdat.

Hän on vakuuttunut, että tämän päivän kirjallisuutta tulevaisuudessa luetaan samalla tavalla ihmetellen niiden asenteellisuutta ja stereotypioita, jotka ovat toisenlaisia. Mitä ne sitten ovatkaan.

Linkit:

NY Public Library ‏(@nypl). Twitter 14.01.2015:
What do you do when you encounter racist language in classic lit? http://on.nypl.org/200roMg

Reading Racist Literature. By Elif Batuman. The New Yorker 13.04.2015

8 Disturbingly Racist Children’s Books Designed to Devalue Black People. Atlanta Blackstar 21.02.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti