torstai 25. helmikuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 313 - eilinen -

CC by  Mimmi L. 
Jos Mr Bean on 'nolojen tilanteiden mies', niin sellainen olen usein itsekin. Tosin, vasta jälkikäteen tilanteet naurattavat.

Olin eilen menossa elokuviin. Aikaa oli puolitoista tuntia, joten koukkasimme Café Kukon kautta. Paninit tekivät tutaa, sillä lounaasta oli jo aikaa.

Puoli tuntia ennen elokuvan alkua lähdimme Verkatehtaan BioRexiin. Ovella huomasin yllätyksekseni, että lompakkoa ei ollut missään. - Vitsi! Tyhjensin repun kahteen kertaan. Ei, ei ollut!

Ei muuta kuin takaisin. Liput olivat lompakossa, eikä vaihtoehtoja ollut. - Miten noloa! Olin pyytänyt Tuiren mukaan ja oltiin tässä tilanteessa. Matkalla takaisin vitsaillen mietittiin edellistä tuntia. Kummankaan päässä ei syttynyt lamppua.

Eikä lompakkoa löytynyt edes Café Kukosta. Kumpikaan ei muistanut nähneensä mitään, eivätkä myyjät. Ei auttanut kuin lähteä ulos. Mietin mitä tehdä. Menin entisen FilmTownin portaille ja heittin reppuni siihen enkä tiennyt mitä tehdä.

Tuire sanoi, voisiko hän vielä kerran katsoa repun läpi. - Siitä vaan, sanoin. Paikalle saapui läheisestä liikkeestä nainen, joka oli kai kuullut sananvaihtomme ja näki, että olimme etsimässä jotain.

Hän kysyi, onko meillä jotain hukassa ja samassa näin lompakon hänen kädessään. - Tuota etsimme, sanoin. Otin lompakon, kiitin ja halasin naista.

     *    *    *

Tuire katseli kohtausta vähän ihmeissään. - Joo, mulle sattuu tällaista vähän väliä.  Arkielämän draamaa, kommentoi Tuire.

JATKUU...

Linkit:

... ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti