maanantai 8. helmikuuta 2016

McGrath & McGrath: "Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen" (2008)


"McGrathien asioihin perehtynyt esitys romuttaa taitavasti Richard Dawkinsin utopistisen vision maailmasta ilman uskontoa. Hänen kollegansa Oxfordin yliopistosta osoittavat selkeästi aukot, ristiriitaisuudet ja yllättävän syvyyden puutteen Dawkinsin argumenteissa."

"McGrathit ovat paljastaneet aukottoman loogisesti — ja suurta kohtuutta osoittaen — että Dawkinsin ymmärrys uskonnonhistoriasta ja teologiasta on erittäin pintapuolista. Dawkins 'on ottanut liian vaikean tehtävän' näillä alueilla, ja lähestyy siksi asioita fundamentalistisesta skientisismistään ja ateismistaan käsin. Näin hän erehtyy yhä uudelleen ja uudelleen mahdollisuuksista uskonnon ja tieteen väliselle dialogille. Onneksi on olemassa McGrathien kaltaisia tieteentekijöitä, jotka ovat omistautuneet löytämään totuutta kummastakin." (Takakansi)

    *    *    *

Kristillisen ylimielisyyden kiteymä niin muita uskontoja kuin ateismia kohtaan. Lisäksi ns. filosofisessa idealismissa jumala on enää filosofinen käsite, mitä Richard ja Joanna McGrath eivät jostain syystä käsittele ajatuksellisesti ollenkaan.

McGrathit eivät myöskään ole kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä Euroopassa on tehty kristinuskon nimissä esim. keskiajalta lähtien.

Tällaisten suurten egojen sisään eivät mahdu kansojen omat uskomukset sekä ihmisten arkiset uskomukset kuten vainajausko tai voodoo, jotka elävät sulassa sovussa kristinuskon rinnalla, vaikka kirkot ja teologit eivät niitä hyväksykään ja pitävät moraalittomina ym.

     *     *      *

Johtavien luterilaisten teologien pikku pääkkösiin ei mahdu sellainen yksinkertainen ajatus, että modernissa / postmodernissa yhteiskunnassa ei kerta kaikkiaan ole enää mitään tilaa uskonnolliselle ajattelulle, jota he edustavat. Tällaisen eliitti-paskan aika on ohi. Ja ihmettelenkin, ettei Juha Sipilän hallitus ole lakkauttanut teologisia tiedekuntia turhina instituutioina. Ei ole enää pappissäätyä, jonka täytyy oikeuttaa olemassaolonsa ja varallisuutensa ja joka käyttää maassa niin ideologista kuin poliittista valtaa.

Tätä McGrathin tuntuvat eniten pelkäävän: että heidät siirretään sivuun, mikä on kieltämättä Richard Dawkinsin yhtenä tavoitteena, mihin kirjassa viitataan. Totta, Dawkins ei tee tiedettä vaan myös teatteria. Tuo on hieno oivallus kirjan tekijöiltä, sillä siitä on myös kyse.

Elämme ns. draamayhteiskunnassa, jossa oma olemassaolonsa täytyy oikeuttaa muilla tavoin kuin uskontunnustuksin, rituaalein, valoin ym. tavalla. Ihmiset eivät suostu enää olemaan pyhällä leivällä syötettäviä ja verellä juotettavia alamaisia.

      *     *     *

Toinen asia jota McGrathit pelkäävät kuin ruttoa, että jumala löytyy enää vain ns. 'aukoista'. Eli sitä mukaa kun asioita pystytään selittämään paremmin muilla tavoin kuin viittaamalla jumalaan tai jumaluuksiin, ei tällaista epätieteellistä käsite-masinaa enää lopulta tarvita ollenkaan.

Kirjoittajat tuntuvat epäilevät huvittavalla tavalla omaa mielenterveyttään julistaessaan omaa kristillistä uskoaan, käännynnäisiä kun ovat. Ja sitä sopii epäilläkin, sillä onhan käsittämätöntä, että pieni uskovaisten joukko vielä tänä päivänä lähinnä Euroopassa ja USA:ssa on patentoinut jumalan vain oman uskontonsa käyttöön.

Muiden uskonnollisista motiiveista lähtevä toiminta esim. sotiminen tuomitaan, mutta omaan arvomaailmaan kuuluu puolustaa omia länsimaisia ja kristittyjä arvoja asein eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti