keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Niinistö: "Lapuan liike" (2003)


Liki kolmen vuoden ajan suomalaista yhteiskuntaa ravisteli voimakas kommunismin ja puoluepolitikoinnin vastainen reaktio, Lapuan liike, joka vielä seitsemän vuosikymmentä kuoppauksensa jälkeen nostattaa tunteita. "Me teemme mitä tahdomme", lapualaiset uhosivat. Punapaitojen repiminen, kiihkeät kansalaiskokoukset, vakavat lähetystöt, kommunistikirjapainon moukaroiminen, työväentalojen naulaukset, sadat kyyditykset, spektaakkelimainen talonpoikaismarssi ja lopulta Mäntsälän dramaattinen kapina. Tämä kirja kertoo Suomen historian kenties mahtavimman kasanliikkeen synnyn ja nousun, uhon ja tuhon. (Takakansi)

     *     *     *

Eiliset syytökset Jussi Niinistön kirjaa ja miestä kohtaan ovat sikäli aiheellisia, että hän ei kavahda väkivallan käyttöä sen kummemmin valtakunnan rajojen sisällä kuin ulkopuolellakaan.

Tämä herättää monia kysymyksiä mm. sen suhteen, miten pitkälle esim. hallitus on valmis menemään - ja jo ehkä mennytkin - ns. ulkoparlamentaarisen toiminnan tukemisessa.

Esimerkiksi Lapuan liike korosti toiminnassaan laillisuutta ja puolusti oikeusjärjestelmää, mutta mennen tullen käveli niin halutessaan kaikkien lakien ja rajojen yli.

     *     *     *

Viime kädessä tässä taitaa kuitenkin olla kysymys siitä, millä tavoin ylipäätään nykypäivän maailmassa suhtaudutaan aseisiin ja sotakoneistoihin ja niiden käyttämiseen konfliktien ratkaisussa.

Niinistöä vastustavat taitavat loppujen lopuksi olla miehen kanssa samalla puolella perusasioissa, vaikka eivät Lapuan liikkeen / perussuomalaisten arvomaailmaa täysin hyväksykään.

Suurin huolenaihe juuri tällä hetkellä on, mikäli turvapaikanhakijoihin (varsinkin Venäjältä) aletaan suhtautua samalla tavalla kuin 1930 -luvulla kommunisteihin. Onko niin, että jopa presidentti hyväksyy katupartioiden ym. toiminnan, mitä viranomaiset ja virallinen Suomi ei voi tai uskalla tehdä, ja antaa sanallisesti tuomitsemiensa / arvostelemiensa järjestöjen hoitaa likaiset tehtävät puolestaan.

Ainakin presidentti P.E. Svinhufvud ajatteli aikoinaan tällä tavoin, mihin Jussi Niinistö viittaa kirjansa lopulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti