sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Clements & Musker: "Pieni merenneito" (1989)


Merenneito Ariel tekee 'liiton paholaisen kanssa' häikäilemättömän noidan kanssa kohdatakseen ihmisen. (IMDb)

"Pieni merenneito" (1989) on Disneyn animaatioelokuva, joka perustuu H. C. Andersenin samannimiseen satuun, joka kertoo nuoresta merenneidosta, joka rakastuu ihmisprinssiin ja saa noidan muuttamaan itsensä ihmiseksi.

"Pieni merenneito" on Disneyn 28. piirrosklassikko. 'Oscar' -gaalassa 1990 se sai kaksi palkintoa: elokuvan musiikki sai parhaan alkuperäismusiikin Oscarin ja elokuvan kappale ”Under the Sea” palkittiin parhaana lauluna. Lisäksi elokuva sai kaksi 'Golden Globe' -palkintoa samoissa palkintosarjoissa. (Wikipedia)

     *     *     *

Vanhojen tuttujen satujen ja tarinoiden kertominen uudelleen on aina kiinnostaa. "Millaisiin alkuperäisestä tarinasta poikkeaviin ratkaisuihin käsikirjoittaja on tällä kertaa päätynyt?" Jokaisessa, surkeimmassakin tarinassa on oma kiinnostavuutensa. Tarina on jostain syystä tietyssä tilanteessa kerrottu tietyllä tavalla, jolloin se ei ole enää sama alkuperäinen tarina.

Disneyn 37. klassikkoelokuva "Pieni merenneito" (1989) odotetusti poikkeaa alkuperäisestä tarinasta mm. lopun suhteen. Loppu ei ole enää kristillisen uskon paremmuutta ylistävää, elämänkielteistä filosofiaa, jossa merenneito (ihmis)haamuna vaeltaa maanpäällä kunnes on lunastanut taivasosuutensa hyvillä teoillaan.

Disneyn elokuvan loppu on hollywoodmaisen onnellinen. Prinsessa saa prinssinsä. Ja Ariel, se pieni merenneito, saa jopa äänensä takaisin velholta, jolle hän oli itse sen antanut. Ja prinssi äänen perusteella tunnistaa Arielin samaksi tytöksi, jonka hän oli tavannut rannalla myrskyn jälkeen.

Disneyn käsikirjoituksen tarina on alkuperäistä loogisempi ja kerronta sujuvampaa, mutta elokuvaan on katsojia viihdyttämään lisätty koko joukko sivuhahmoja, jotka tekevät elokuvasta välillä melkoisen puuduttavan ja suorastaan tylsän katsteltavan. Lapsikatsojat ovat em. asiasta luultavasti eri mieltä.

    *     *     *

Dramatisoinnissa 'Pienen merenneidon' muutenkin mustavalkoista maailmaa on vielä alleviivattu. Velhosta joka muuttaa Arielin ihmiseksi on tehty pahis, vaikka hän on vain velho eikä velhon olisi tarvinnut ollut pahis.

Pahiksen roolissa velho on pantu korvaamaan alkuperäisen sadun toinen prinsessa, jonka kanssa prinssi menee naimisiin. Disneyn sadussa ei tule kuuloonkaan, etteivät prinssi ja prinsessa saisi toisiaan! Ja ovelalla tempulla tekemällä velhosta prinssiä huijaavan prinsessan saadaan Arieliltä kähvelletty Arielin äänikin hienolla tavalla kierrätykseen.

Ja viime tingassa juuri ennen kuin pappi ehtii julistaa aamenensa velhon petos paljastuu.

'Pienen merenneidon' alkuperäinen sanoma on olennaisesti muuttunut. Se ei oikeastaan ole enää sama tarina, vaikka siltä vaikuttaakin. H.C. Andersenin sadussa pahis oli merenneito itse, joka ei totellut vanhempiaan vaan halusi ihmiseksi, missä velho auttoin häntä. Ja lopulta alkuperäinen merenneito oikeastaan saavuttaa sen, mitä eniten halusi - kuolemattomuuden, joka on vain ihmisille mahdollista. Ei taruolennoille.

     *     *     *

Entäpä Disneyn "Pienen merenneidon" sanoma sitten? Periamerikkalaiseen tyyliin elokuva liputtaa individualismin puolesta. Ariel toteuttaa itseään ja tavoittelee unelmaansa, minkä hän lopulta löytää ihmisenä prinssissään. Tämän tarinan taivas on maan päällä.

... ihmettelen, miksei tämän elokuvan hyvän ja pahan, velhon ja meren kuninkaan, kamppailua ole kyseenalaistettu. Se edustaa aika kummallista käsitystä siitä millainen käytös on hyväksyttävää. - Ariel teki sopimuksen velhon kanssa, mutta lopussa sopimus ei pidäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti