keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 338 - miten kertoa masennuksesta lapselle? -

CC by  Mimmi L. 
Miten kertoa lapselle oman vanhemman masennuksesta?

Tällä tavoin kirjastossa on mahdollista opastaa asiakasta ongelman suhteen eteenpäin:

     *    *     *

Otetaan esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Kirjallisuus- ja musiikkiopastus (KIMU)

Aihe: Vanhemman masennuksesta kertominen pienelle lapselle?

Lähtökohta: Lapselle kerrottava lapsen kielellä niin että tämä ymmärtää mahdollisimman hyvin mistä on kysymys. (Furman & Valtonen 2000)

     *     *     *

Tiina Holmbergin satu Kun maasta sataa vettä (2002) kertoo ketunpojasta, jonka äidin mieli sairastuu, eikä hän pysty enää huolehtimaan poikasestaan. Äiti ja lapsi asuvat kaksistaan, eikä ketunpoikasella ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa asiasta jollekin aikuiselle eläimelle. Tällainen sattuu olemaan herra Hirvi, joka näkee heti että kaikki asiat eivät ole kohdallaan.

Herra Hirvi kertoo, että äiti on sairas. Hänellä on sellainen mielen sairaus. Se saa äidin tekemään ja puhumaan vähän hassuja jopa unohtamaan poikasensa ruokkimisen. Hirvi lupaa auttaa ja viedä äidin Metsämäen sairaalaan. Huoli ketunpoikasen mielessä sen kun vain kasvaa. Miten hänen nyt käy, kun äiti ei ole enää ollenkaan kotona? No, tarinassa käy niin että poikanen lähetetään ensin suuren kettutarhaan, jossa on muita samanlaisessa tilanteessa olevia. Jonkin ajan kuluttua herra Hirvi tulee kertomaan, että hän on saanut uuden kotikolon Ilvesperheen luota.

Elämä uudessa perheessä erossa omasta äidistä ei ole herkkua. Monenlaisia vastoinkäymisiä on edessä. Ketunpoika odottaa vain näkevänsä äitinsä, mutta äiti on niin sairas, että jopa unohtaa sovitun tapaamisen. Poikasesta tulee surullinen ja ilvesäiti lohduttaa häntä ja he keskustelevat tilanteesta.

Holmbergin kirjassa on kerrottu myös millä tavoin satua on mahdollista käydä lapsen kanssa läpi. Satu mahdollistaa keskustelun aloittamisen lapsen omasta tilanteesta. Piirtäminen ja maalaaminen ovat muita mahdollisia tapoja käsitellä kirjan esiinnostamia kysymyksiä. Ennen muuta tämä satu antaa mahdollisuuden pohtia sijaisvanhemmuutta.

     *     *    *

Millaisia ovat mielen sairastumisen ja ennen muuta sen tajuamisen aiheuttamat ensireaktiot? Niitä ovat asian torjuminen ja häpeän sekä syyllisyyden tunteet, mikä on Kaikki hyvin -leikin pelaamista. Lasta kuitenkin helpottaa kun tämä leikki saadaan loppumaan. Leikissä roolit kääntyvät lapsen ja vanhemman leikissä vinksalleen. Lapsi ottaa aikuisen roolin ja hoivaa äitiään. Tilanne saa aikaa lapsessa pelkoa ja ahdistusta, kun hän ei tiedä, miten tässä oikein käy.

Eila Jaatisen Kun läheisen mieli murtuu (2004) -kirjassa kerrotaan mm. Sannan tarina eli miten kävi, kun 8-vuotiaan lapsen äiti sairastui 1980-luvulla. Äiti oli yksinhuoltaja ja katkaissut välit sukulaisiin. Sanna elää ilman ulkopuolista apua äitinsä kanssa 18-vuotiaaksi saakka, jolloin hän kertoo asioista terveyskeskuspsykologille ja saa apua apua ensin itselleen ja sitten äidilleen. Esim. luokanvalvoja epäili aikoinaan, etteivät kaikki asiat ole kohdallaan, mutta ei tehnyt mitään. Sanna kritisoi myös terveydenhuollon järjestelmää ja toimimatonta lastensuojelulakia. Sannan arvion mukaan vielä 2000-luvulla lapset jäävät yksin sairaiden vanhempien kanssa.

Kun läheisen mieli murtuu (2004) -kirjassa on myös muita sairastuneiden äitien (ja isien) ja heidän lastensa tarinoita.

     *     *     *

Bitta Söderblomin tutkimuksessa on haastateltu lapsia, joiden vanhempi on masentunut ja he ovat osallistuneet vanhempiensa kanssa vertaisryhmään.

Tapaustutkimuksen tulos on että yhteisesti jaetut kokemukset antoivat hyvän pohjan omien kokemusten käsittelylle ryhmän ulkopuolella. Vuorovaikutus ryhmässä oli puhumista ja kuuntelemista. Söderblom toisaalta kysyi myös, oliko lapsen tarpeen tietää kaikkea siitä, mitä aikuiset tiesivät vanhemman sairaudesta. Näin ei ollut. Missä raja sitten kulki, oli vaikeammin määriteltävä asia. Keskeistä oli tilanteiden tarkastelu lapsen näkökulmasta.

Millaisia kysymyksiä ja miten istuntojen aikana käsiteltiin ei kuitenkaan tässä Söderblomin tutkimuksessa Lapsi masentuneen vanhempansa kanssa vertaisryhmässä (2004) valitettavasti ole dokumentoitu. Interventio kesti vain suhteellisen lyhyen ajan eli muutamia viikkoja. Ryhmässä käsiteltiin vaihtelevia teemoja, mitä on masennus ja miten omia tunteita hallitaan. Lisäksi saatiin ohjeita erilaisia tilanteita varten jne.

     *     *    *

Silloin kun masennus jatkuu määräämättömän pitkän ajan eikä liity esimerkiksi johonkin elämäntilanteeseen, erilaiset terapiat mielen sairauden hallitsemiseksi ovat tarpeen. Irma Karila & Anna-Maija Kokko kertovat Krooninen masennus (2008) -kirjassa, millä tavoin tänä päivänä masennusta yritetään hoitaa. Huomio ei ole missään vaiheessa esim. perheen sisäisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa vaan lähinnä masentuneen henkilön tilassa ja hänen taidoissaan hallita (mindfulness) omaa tietoisuuttaan. Ryhmissä toimiminen on masentuneiden ryhmätoimintaa, jossa esim. lapset on suljettu ulkopuolelle.

Lapsellekin vanhemman masennuksesta tulee silti kertoa, mitä mm. Ben Furman & Jussi Valtonen Jossakin on ilo (2000) -kirjassaan korostavat.

Lapset tarvitsevat asiallista tietoa kielellä, jota he ymmärtävät. Aikaisemmin mielenterveyspalveluja käyttävien ihmisten lapset jätettiin oman onnensa nojaan. Viime aikoina on onneksi kuitenkin alettu ymmärtää, että lapset tarvitsevat sekä tietoa että tukea.” (Furman & Valtonen 2000, 129)

Furman & Valtonen esittävät myös ajatuksen, että lasten on voitava osallistua vanhempansa auttamiseen. Tällä tavoin on mahdollista lievittää lapsen vanhempansa sairaudesta kokemaa tuskaa.

Lähteitä:

KAUNOKIRJAT

Anja Erämaja. Hilu, Hippu ja äiti valtava. 2008
Appelgren, Tove. Vesta-Linnea kuunvalossa. 2013
Lempinen, Marja-Leena. Mustaa lunta. 2006
Sumanen, Nadja. Rambo. 2015.
Vettenterä, Minttu, Mörkö vei ilon. 2010

TIETOKIRJAT

Arjanne, Tiia. Masennuksen viisaus. 2009
Beckert, Anna.  Keulaportti murtuu : mielenterveyspotilaan omaisen kertomus masennuksesta. 2002
Furman, Ben. Jossakin on ilo : Tietoa ja toivoa masennuksesta kärsiville ja heidän läheisilleen 2000.
Holmberg, Tiina. Kun maasta sataa vettä. 2002
Heikkilä-Halttunen, Päivi. Minttu, Jason ja Peikonhäntä. 2010
Jokinen, Eeva. Väsynyt äiti : äitiyden omaelämäkerrallisia esityksiä. 1996
Karila, Irma. Krooninen masennus. Mitä on tehtävissä. 2008
Kun läheisen mieli murtuu : omaiset kertovat / toimittanut Eila Jaatinen.2004
Mattila, Antti. Näkökulman vaihtamisen taito. 2006
Saarinen, Kari. Masennustarinoita. 2009
Sairauteni nimi on masennus / toimittanut Merja Urponen-Tuukkanen. 2003
Söderblom, Bitta. Lapsi masentuneen vanhempansa kanssa vertaisryhmässä : kommunikaation ja ymmärryksen merkitys. 2005.
Vanhatalo, Pauliina. Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta. 2016
Vauvan varjo : kokemuksia synnytyksenjälkeisestä masennuksesta / toim. Piia Haarala. 2006

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti