tiistai 28. kesäkuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 344 - kun tuhansien henki uhrattiin turhan takia... -

CC by  Mimmi L. 
Tänä vuonna jo toistamiseen televisiosta tullut dokumentti 2. maailmansodan ratkaisevasta taistelusta Normandian maihinnoususta herätti taas suuria kysymyksiä - ei vain saksalaisten - vaan kaikkien länsimaisten ihmisten mielettömyydestä vielä 2010 -luvulla. Ennen muuta niiden mielenvikaisuudesta jotka hyväksyvät järjestelmällisen väkivallan.

TV1:ltä eilen klo 19 esitetty dokumenttielokuva "Syväluotauksessa Omaha Beach" (D-Day 360, 2014) kertoo yhden Normandian rannikon kaistaleen amerikkalaisjoukoista ja valottaa tapahtumia mm. rivisotilaan kannalta. Tapahtumia oli myös rekonstruoitu mm. nykyteknologiaa hyödyntämällä.

Sotahistorioitsijan kannalta Liittoutuneet pääsivät tavoitteeseensa, vaikka hirvittävä määrä ihmisiä uhrattiin. Osittain siksi että oli tehty karkeita virhearvioita siitä, mikä oli tilanne ranta-alueella.

Tällainen toiminta sotii kaikkea tunnettua moraalisena pidettyä toimintaa vastaan, eikä kestä puolin eikä toisin päivänvaloa. Konfliktien määrä on 2. maailmansodan jälkeen kaiken lisäksi räjähdysmäisesti kasvanut ympäri maailmaa. Sotilaan näkökulmasta maailma on jatkuvassa hypersotatilassa.

     *     *     *

150 000:sta vähän kerrassaan maihinnousseesta sotilaasta puolet menetti heti henkensä. Aluksi lähes jokainen seitsemälle sektorilla saapuneesta 160:stä miehestä menetti henkensä, mutta lopulta osa pääsi ylittämään 300 metrisen rantakaistaleen.

Päivän jatkunut taistelu johti amerikkalaisten voittoon Vierville-sur-Merissä - ja tie Berliiniin oli nyt avoinna.

     *     *    *

Bedfordista lähtöisin olleet köyhät kaksosveljekset Roy ja Ray Stevens joutuivat eri maihinnousualuksiin, mikä huolestutti veljeksiä, sillä he olivat siihen asti tehneet aina kaikki asiat yhdessä. Ray olikin ensimmäisten joukossa, jotka kuolivat. Toinen veljeksistä sen sijaan säilytti henkensä ja palasi sodan jälkeen USA:an ja osti pienen maatilan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti