perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vanhatalo: "Keskivaikea vuosi: muistiinpanoja masennuksesta" (2016)


"Keskivaikea vuosi" (2016) seuraa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Paljon on tapahtunut jo ennen psykiatrin vastaanotolle astumista. Entinen yhdeksän laudaturin ylioppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia. Usko omien unelmien toteutumiseen on alkanut horjua, ja äitiys on osoittautunut introvertille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Ja joka vuosi saapuu kaamos, talven pimeyden käynnistämä kamppailu elämänhalun ja -haluttomuuden välillä.

Pureeko lääkitys maailmantuskaan, onko kirjoittamisesta terapiaksi, auttaako jos hankkii koiranpennun Tehoaako meditaatio, jos Facebook on samalla auki? Voiko rakkaudessa epäonnistua? Mitä on lupa katua?
"Keskivaikea vuosi" on masennuskirja, joka ei masenna. Avoin ja kaunis kertomus ihmisestä, joka solmii sovintoa elämänsä kanssa. (Takakansi)

     *     *     *

Pauliina Vanhatalon kirja "Keskivaikea vuosi" (2016) on oikeastaan varsin tyhjänpäiväinen ylempään keskiluokkaan kuuluvan liki 40-vuotiaan naisen vuodatus yhdestä vuodesta elämässään, vaikka se on ammattimaisen hyvin ja jopa taitavasti kirjoitettu.

Vanhatalo ei ainakaan tämän kirjan perusteella kovin kummoisesti prosessoi masennustaan. Kirjan kaari päättyy parin viikon KELA:n kuntoutusjaksoon - ja sitten hyppyyn tilanteeseen, jossa hän ilmoittaa, ettei ole enää niin masentunut tms.

Silmiinpistävää on tämän luovan kirjoittamisen ammattimaisen tosikkomaisuus, sarkastisuus ja ennen muuta kyvyttömyys leikkiä.. edes lastensa kanssa. Siinä on mennyt 9 laudaturia, jos ei hukkaan, niin ainakin epäilee, mitä tuollaisella täydellisyydellä tekee, jos sillä tuottaa satoja sivuja varsin keskinkertaista kirjallisuutta ja tekstiä .. lähinnä itselleen.

4 kommenttia:

  1. Onpa karmiva ja julma "arvostelu" ja lisäksi sovinistinen. "Tyhjänpäiväinen" ja "vuodatus" – jos olet tietoinen, että ihminen kirjoittaa omasta elämästään eikä fiktiota, voisit valita vähemmän ilkeitä ilmaisuja. Lisäksi arvostelet myös kirjailijan persoonan.
    Itse masennuksen sairastaneena löysin kirjasta paljon ajattelemisen aihetta ja samastumiskohtia, vaikka kirjailijan kokemus olikin monilta osin erilainen kuin minun.
    Ihmettelen myös millä mittarilla kirjailija kuuluu "ylempään keskiluokkaan".
    Tölväisy kirjailijan yo-menestykseen on aivan ala-arvoinen.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Taisi osua arkaan paikkaan tosin tahattomasti. Eihän tuossa tekstissä kovin kummoista ole sanottu. Omia vaikutelmia. Kirja on - puhun tietysti vain itsestäni - tyhjänpäiväinen ja vuodatus. Olisi voinut jättää julkaisematta.

    En pidä suomalaisten masennuskirjoista, jotka ovat henkistä ekshibitionismia ja ihokkaiden repimistä päältään sekä myötätunnon ym. kalastelua. Sopii tietysti tähän masokistiseen luterilaiseen kulttuuriin tai niihin jotka ovat sen tukipylväitä.

    En olisi maininnut yo-menestystä, jollei sitä kirjassa olisi asiattomasti korostettu. Sillähän ei ole mitään tekemistä minkään kanssa loppujen lopuksi. Myyntiä ja uskottavuutta se on kenties kasvattanut.

    Sovinismi-syytös on erikoinen. Muuten se ei sovi tähän kohtaan kuin että satun kirjoittajana olemaan mies. Yhtä hyvin samaan olisi voinut päätyä kuka tahansa nainen.

    VastaaPoista