lauantai 9. heinäkuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 349 - Toisenlainen kuin lapsuuden puh -

CC by  Mimmi L. 
Verkkolehti The Huffington Postin toimittaja Ioan Marc Jones luki vuosien ja vuosikymmenten jälkeen "Nalle Puhinsa" uudelleen. Ja yllättyi.

      *     *     *
Oli oikeastaan mielenkiintoista löytää tämä kriittisen toimittajan teksti, joka on kirjoitettu 90 vuotiaan "Nalle Puhin" muistoksi tai kunniaksi. Ensimmäinen kirjahan julkaistiin Lontoossa vuonna 1926.

Samanlaisia ajatuksia on ollut itselläni ja samanlaisiin äänenpainoihin olen osunut mm.  Twitterissä. Puh ei ole ihan sellainen millainen vaikutelma ensilukemalta syntyy.

     *     *     *

"Nalle Puh rakentaa talon" (alk. 1928) päättyy varsin melankolisesti, aivan kuin neutronipommia oltaisiin pudottamassa 1/2 hehtaariin metsään. Christopher Robin alias Risto Reipas tylysti ilmoittaa että leikin aika on ohi ja hän aloittaa koulunkäynnin, mihin nallepuhit eivät sovi.

Kiinnostavaa on, miten lapsena (ja aikuisenakin) jotain olennaista jää helposti huomaamatta, minkä totesi myös Ioan Marc Jones. Lapsena puh-kirjat olivat hänen lempilukemistaan. Lapsuuden muistot tulvivat kirjoja uudelleen lukiessa mieleen, mutta sitten lopussa lapsuuden onnellisuuden tunne katosi.

     *     *     *

Koulu merkitsi puh-kirjoissa leikin ja mielikuvituksen, satuilun loppumista. "I'm not going to do Nothing anymore", says Robin, "they don't let you".

Sanat kuulostavat tosi pahalta. Kuin kuolevien äänien 1. maailmansodan taistelukentiltä Euroopasta.

Linkki:

The Dark and Disturbing Tale of Winnie the Pooh. By Ioan Marc Jones. The Huffington Post 27.06.2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti