sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 350 Nalle Puhin synti = pienet aivot -

CC by  Mimmi L. 
Protestanttisen, luterilaisen Rodley Clappin kirjoitus 'Nalle Puhin synti' Christian Today -lehdessä paljastaa, miten kristittyjen on täysin mahdotonta ymmärtää - tai ainakaan hyväksyä - lasten ja pakanoiden toisenlaista maailmaa. - Tällainen totalisoiva ajattelu on sitä, mitä filosofisessa materialismissa kutsutaan vääräksi ideologiaksi.

Kaikki mitä on olemassa ja on merkityksellistä naivisti johdetaan "Raamatusta" (320) ja sen teksteistä. Siitäkin huolimatta että tämä realistinen proosateksti on täynnä asiavirheitä. Sokeasti pyhiin teksteihinsä uskovien kristittyjen omiin pieniin aivoihin ei mahdu kuin yksi ainoa uskonto ja uskomusjärjestelmä kirjoineen.

      *     *     *

Rodney Clapp arvostelee yhden A.A. Milnen "Nalle Puhin" hahmon, Nalle Puhin itsensä, maailmankuvaa, mikä on jo sinänsä erikoinen lähtökohta, koska Nalle Puh ei ole ihminen vaan Christopher Robinin eli Milnen pienen lapsen teddy-karhu.

"Nalle Puh" -kirjojen lopussa Christ-opher luopuu tästä lapsuuden maailmastaan - ja siirtyy Clappin julistamaan protestanttisten kristittyjen maailmaan, mitä opetetaan koulussa. Milnen poika siten jättää Puolen hehtaarin metsän pakanallisen maailman jälkeensä ja mielikuvituksessaan tappaa sen syntiset hahmot kuten Nalle Puhin. - Näin tapahtuu se, mitä Christian Today -lehden toimittaja Rodley Clapp halusikin.

     *     *     *

Pappi Rodley Clapp lainaa "Nalle Puhin" (1926) alusta kohtaa, jossa Puh ensimmäistä kertaa kuulee mehiläisten surinaa ja tekee siitä omia päätelmiään.

Clapp - aivan oikein - toteaa, että Puh itsekeskeisesti ajattelee mehiläisiä vain omasta näkökulmastaan. Puh ei ymmärrä tai ole kiinnostunut mehiläisistä osana ekologista järjestelmää.

Sitten kirjoittajalla tapahtuu nyrjähdys, jota on täysin mahdotonta hyväksyä. Clapp näkee "Nalle Puhin" puutteena, että siinä ei kysytä mehiläisten teologista tarkoitusta. Teologista tarkoitusta?  Yhtä hyvin Clapp voisi kysyä puhuvan pehmonallen tai eräänlaisen tekstissä kuvitellun, inhimillisiä ominaisuuksia omaavan robotin teologista tarkoitusta, mutta hän ei tee sitä.

Kristillisen logiikan mukaan ihminen on luomakunnan kruunu, joka voi käyttää muita eläviä olentoja haluamallaan tavalla hyväksi. Ja näin juuri Nalle Puhkin toimii. Sen käytös ei ole ristiriidassa teologisen ajattelun kanssa.

Ongelma itseasiassa on ennemminkin siinä, ettei teologista ajattelua tarvita mihinkään. Siitä ei ole kenellekään hyötyä eikä iloa. Puolen hehtaarin metsässä - ja myös sen ulkopuolella - pärjätään ja menestytään oikein hyvin ilman mitään ihmisen keksimiä jumaluuksia.

     *     *      *

Omituisinta tässä 'Nalle Puhin synti' kirjoituksessa on se, että Clapp eristää Puhin muista Puolen hehtaarin metsän hahmoista. Hän ei halua nähdä, että he muodostavat toimivan ja moraalisen yhteisön, joka välittää ja huolehtii toinen toisistaan.

Pehmoeläimille heidän omistajansa Christ-opher on pappimme peräämä jumala tai kristus, joka lopulta julistaa niin Nalle Puhille kuin muillekin viimeisen tuomion, joka ei ole mitenkään oikeudenmukainen.

Linkki:

The Sin of Winnie-the-Pooh. By Rodney Clapp,  Christianity Today 9 / 1992.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti