sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kingsley: "Vellamon lapset" (1952)


Saturomaani maalapsosille vesilapsosista. Se on pohjattoman rikas satuaarre kaikenikäisille. Se on täynnä seikkailua ja kauneutta. Se on kertomus pienestä nokipojasta, joka joutui kärsimään ihmisten pahuudesta ja päätti astua vesilapsosten maailmaan kohdatakseen siellä enemmän rakkautta ja hellyyttä. Kingsleyn kertomus on samalla liikuttava ja opettavainen, siihen ei pieninkään kuulija pitkästy. (Risingshadow)

     *     *     *

Aikoinaan vielä 1900 -luvun alkupuolella suosittu lastenkirja, joka on sittemmin unohtunut. Kirjassa on aineksia moneen suuntaan, mikä tekee siitä ongelmallisen analyyttiselle lukijalle.

Charles Kingsleyn "Vellamon lapset" (1863) tuo hyvin esiin 1800 -luvun lopun eurooppalaisen maailmankuvan, jossa on aineksia niin kansanuskomuksista, protestanttisesta kristinuskosta kuin luonnontieteestäkin.

    *     *     *

Kirjan päähenkilö Tom on nuohoojamestari  Grimesin apulainen, joka väärinkäsityksen takia joutuu pakenemaan Harthoverin kartanosta, jossa hän on mestarinsa kanssa työmatkalla. Karkumatkalla hän kohtaa keijukaisten kuningattaren, joka muuttaa hänet 10 cm:n mittaiseksi vesilapseksi. Häntä etsivät ihmiset luulevat hänen kuolleen, kun hänen ruumiinsa löytyy rannalta.

Ainoa joka tietää, ettei Tom ole kuollut on kartanon pikkutyttö Ellie, jonka puhtoiseen ja lumivalkeaan huoneeseen Tom vahingossa joutuu, mistä hänen ongelmansa alkavat. Ja Ellien kohtalona on muuttua myös vesilapseksi niin kuin Tomin, sillä hän putoaa vahingossa veteen, mikä sinetöi hänen kohtalonsa.

Vesilapsina Tom ja Ellie lopulta kohtaavat Tomin vaellellessa haltioiden ym. opastuksella pitkin maailman meriä. Ja loppu on ehkä tulkittavissa happy endiksi, jossa Tom ja Ellie eivät tosin saa toisiaan niin kuin prinssi ja prinsessa, mutta jotain sinnepäin.

     *      *     *

Ideologisesti kirja on hyvin, hyvin ongelmallinen ja nykypäivän lukijalle ajatuksia herättävä kokemus. Kirjassa on paljon sellaista, mikä vuonna 2016 esim. Suomessa tulkittaisiin vihapuheeksi, mistä alkaisi syytteitä ropista. Tuohon aikaan vaikkapa juutalaisvastaisuus oli yleiseurooppalainen ilmiö, vaikka kaikki muistavat tänä päivänä lähinnä vain natsien juutalaisvainot.

Kirjasta on löydetty myös sovinismia (misogynia), rasismia (mm. mustat, köyhät), amerikkalaisvastaisuus (pohjana luultavasti USA:n itsenäisyystaistelut) ym. Iso-Britannian ja kansanyhteisön kansalaiselle maailma vilisi tuolloin monenlaisia vihollisia.

    *     *     *

Suhde kristinuskoon on tyypillisen protestanttinen ja vastenmielinen. Kärjistetysti sanottuna protestanttiset ihmiset ovat luomakunnan kruunuja ja evoluution huippua. Muut (niin kuin vaikka mustat) ovat saattaneet jopa taantua evoluutiossa ja palvovat ties mitä apinajumalia.

Lisäksi Kingsley suhtautuu avoimen vihamielisesti tieteeseen, sellaiseen joka on ristiriidassa hänen kristinuskonsa kanssa.

Kansanuskomusten ja kristinuskon suhde sen sijaan on kiinnostavan sekularistinen, sillä "Vellamon lapset" -kirjassa lapsenusko nostetaan kurantiksi tavaksi uskoa aikuisten kristinuskon rinnalle, mikä on kiinnostava linjaus.

     *     *      *

Kirjaa lukiessa tulee useasti mieleen Hayao Miyazakin "Ponyo rantakalliolla" (2008). Kenties ei ole sattumaa, että Ponyo muistuttaa erehdyttävästi Tomia. Kun Ellie näkee Tomin ensimmäistä kertaa vedessä, tuo se mieleen tilanteen, jossa Sosuke ottaa Ponyon ämpäriinsä ym.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti